Euroviisujen ennakkoarvio

Heti alkuun pieni vinkki kaikille, jotka eivät Euroviisuista kauheasti innostu: kisaan tulee ihan uusi ulottuvuus, kun biisejä kuuntelee jo ennalta. Finaaliesityksiä on mukavampi seurata, kun biisit ovat jo vähän tuttuja. Joten miksipä en samalla kirjoittaisi pientä ennakkoarviota? En alkanut suomentaa maiden nimiä, niin biisi on helppo löytää copy-pastella esim. Youtubesta.

Finland: Pertti Kurikan Nimipäivät – Aina mun pitää

PKN ei päässyt finaaliin, mutta arvioidaan se nyt vielä tässä. Jos suoraan sanotaan, niin onhan se biisi aivan hirveä, erästä kolumnistia siteeraten ”rääkyvää räminää”. Laulu ei pysy rytmissä, vaan kuulostaa yläkoululaisten autotallibändin treeneiltä siitä kohdasta, kun päästellään vain höyryjä ulos. Toisaalta jos olen oikein ymmärtänyt, punk ei ole punkia, jos siitä tykätään. Siinä mielessä PKN onnistui hyvin.

Ja sitten finalistit esiintymisjärjestyksessä (suluissa sijoitusveikkaukseni, ei siis oma ranking-listani):

1.  Slovenia: Maraaya - Here for You (8)

Klassista 60-luvun iskelmää ilmaviululla, modernilla soundilla, kuulokkeilla ja käheällä naisen äänellä höystettynä. Vedonlyöjät eivät erityisemmin usko Sloveniaan, mutta luulisi tarttuvan biisin ja sympaattisen esityksen löytävän ystäviä ikään katsomatta. Tykkään!

2.  France: Lisa Angell - N'oubliez pas (27)

Ranska on perinteisesti rypenyt pistetaulukon pohjamudissa eikä hajuttomalla ja mauttomalla balladilla muutosta ole tulossa. Kuulostaa krapulaiselta Celine Dionilta, ei jatkoon.

3.  Israel: Nadav Guedj - Golden Boy (6)

Kun 16-vuotias teinipoika keikuttelee lanteitaan ja julistaa olevansa golden boy ja king of fun, mielipiteitä ja ajatuksia herää varmasti. Uskoisin, että Tel Aviviin lähtijöitä tällä matkailumainoks... esityksellä kuitenkin löytyy varsinkin nuoremman naisyleisön joukosta.

4.  Estonia: Elina Born & Stig Rästa - Goodbye to Yesterday (3)

Kun Elina astuu lavalle ja avaa suunsa, jää sydämeltä pari lyöntiä lyömättä. Aivan huikea ääni nuorella naisella! Duetto on muutenkin hienosti rakennettu dialogiksi ja tarina etenee mukavasti soljuen. Olen kuunnellut tätä niin monta kertaa viime päivinä. Toivottavasti voittavat!

5.  United Kingdom: Electro Velvet - Still in Love with You (24)

Euroopan ykkösmusiikkimaalla on kummallinen tapa tuoda Euroviisuihin vuodesta toiseen käsittämätöntä roskaa. Olisiko selitys, että viisuilla on briteissä jonkinlainen vitsin maine? Mutta kun huumoriakin britit osaisivat tehdä hyvin. Ei vaan ymmärrä.

6.  Armenia: Genealogy - Face the Shadow (22)

En tiedä, onko kansanmurha ihan kaikkein paras aihe euroviisuksi, vaikka siitä kuinka olisi kulunut pyöreät sata vuotta. Enkä ymmärrä, miten tällä hoilotuksella päästiin finaaliin. Tarvitseeko ihan oikeasti koko Euroopalle hokea ”don’t deny”? Tulee mieleen joku feministikukkahattutäti vouhottamassa joka paikassa, miten kukaan ei näe kaikkea maailman vääryyttä.

7.  Lithuania: Monika Linkyte & Vaidas Baumila - This Time (19)

Liettuakin luottaa duettoon, mutta esitys jää reippaasta poljennosta huolimatta jotenkin valjuksi. Esiintyjät tuntuvat esiintyvän enemmän toisilleen kuin yleisölle. Parin kemia ei välity ulospäin eikä heistä tule persoonia, joiden seuraavat edesottamukset jaksaisivat erityisesti kiinnostaa. Yksi suudelma ei esitystä pelasta, tarvitaan kunnon draamaa! Astiat lentämään ja ovet paukkumaan, tai jotain.

8.  Serbia: Bojana Stamenov – Beauty Never Lies (13)

Serbia jatkaa viisuissa suositulla erilaisuuden hyväksynnän linjalla. Puolivälissä alkava diskorenkutus ei sovi mitenkään yhteen alkubiisin kanssa. Sekava kokonaisuus kerännee kuitenkin erityisesti naapurimailta suvaitsevaisuuspisteitä.

9.  Norway: Mørland & Debrah Scarlett – A Monster Like Me (12)

Norja syö Virolta pisteitä samantapaisella keskustelevalla duetolla eroamisen tuskasta. Ei tässä kuitenkaan ole sitä herkkyyttä ja sympaattisuutta, jota Virolla on. Tunnelma on enemmänkin painostava. Kolahtanee paremmin melankoliseen mielenlaatuun.

10.  Sweden: Måns Zelmerlöw – Heroes (1)

Jos ulkoavaruuden asukkaalle pitäisi selittää, mistä Euroviisuissa on kyse, voisi soittaa Ruotsin viisutuotannon läpi viimeisen 20 vuoden ajalta läpi. Sekä laulu että show on optimoitu viimeistä piirtoa myöten voittomahdollisuuksien maksimoimiseksi. Todella solidia settiä! Miksi vain Ruotsi tekee tällaista?

11.  Cyprus: John Karayiannis - One Thing I Should Have Done (20)

Kyproksella on haastava esiintymispaikka Ruotsin ja Australian tykitysten välissä. Sinänsä ihan kaunis balladi jäänee räiskyvämpien esitysten varjoon. Toki James Blunt –tyyliselle hempeilylle löytyy omat faninsa, mutta koko Euroopan innostumista lienee turha odottaa.

12.  Australia: Guy Sebastian - Tonight Again (4)

Australia on euroviisunaabina tullut viisuihin epäviisumaisella Maroon 5 –tyylisellä poprenkutuksella. Mukaansa tempaava biisi ja esiintyjä takuulla keräävät ystäviä. Kun Australia vielä kerää eksoottisuudellaan sympatiapisteitä, eivät kärkisijat varmasti ole kaukana.

13.  Belgium: Loïc Nottet – Rhythm Inside (7)

En pitänyt Belgian finaalipaikkaa mitenkään selvänä, mutta nyt maa on yhtäkkiä noussut vedonlyöntipörsseissä peräti neljänneksi. Kieltämättä kokonaisuus on massasta erottuva ja biisi voi jäädä hetkeksi päähän soimaan, mutta en edelleenkään jaksa uskoa aivan huippusijoitukseen.

14.  Austria: The Makemakes – I Am Yours (10)

Itävalta luottaa tällä kertaa 70-luvun tyyliin. Beatles-henkinen rallattelu, pulisongit ja pitkät hiukset jäävät kyllä mieleen eikä viisuvoittajan perinteestä kyntää oikein huolella seuraavana vuonna pitäisi olla uhkaa.

15.  Greece: Maria Elena Kyriakou - One Last Breath (21)

Kreikka on tavallisesta dance-menosta poiketen lähtenyt liikkeelle balladilla. Ehkä perinteinen linja olisi toiminut paremmin, koska tämä biisi herää henkiin vasta aivan lopussa. Jos selviää nukahtamatta ensimmäiset pari minuuttia, saattaa tästä jopa vähän tykätä.

16.  Montenegro: Knez – Adio (11)

Željko Joksimovićin balkanilaisviulut ovat soineet viisuissa kerran jos toisenkin. Biisit ovat melko lailla toistensa kopioita, mutta paikallinen soundi palauttaa viisuja mukavasti alkulähteilleen. Enemmän tällaista, kiitos!

17.  Germany: Ann Sophie – Black Smoke (14)

Saksa on usein lähestynyt viisuja saksalaisella huumorilla, mutta välillä on lyöty kehiin Lenan tapainen helmi. Tällä kertaa on yritetty panostaa huumorin sijasta enemmän laatuun. Eikä yritys aivan huono ole. Ann Sophie on muuten olemukseltaan kuin Lena kymmenen vuotta vanhempana.

18.  Poland: Monika Kuszynska – In the Name of Love (9)

Säkeistöosassa on kaunis pianotausta ja kertosäe kasvaa upeasti loppua kohden. En olisi yllättynyt enkä pettynyt, jos tällä noustaisiin korkealle. Esiintyjän istuminen pyörätuolissa saattaa vielä tuoda jonkin sympatiapisteen.

19.  Latvia: Aminata – Love Injected (15)

En ole koskaan oikein innostunut biiseistä, joissa tasaisesti rullaavan rumpukompin sijaan poukkoillaan sinne tänne. Tämä poukkoilu kuulemma paranee jokaisella kuuntelukerralla, mutta en ole jaksanut kuunnella sitä niin monta kertaa, että olisin siitä innostunut. Erilaisuudellaan kerännee kuitenkin hajapisteitä sieltä täältä.

20.  Romania: Voltaj – De la capat (All over Again) (17)

Ihan jees, ihan kiva. Kertosäkeessäkin on vähän jotain koukun tapaista. Biisi on kuitenkin jotenkin niin steriili ja persoonaton, että siihen on vaikea tarttua.

21.  Spain: Edurne – Amanecer (26)

Dramaattisesta biisistä puuttuu se koukku, joka jättäisi biisin päähän soimaan. Sopisi ehkä johonkin elokuvakohtaukseen taustamusiikiksi.

22.  Hungary: Boggie - Wars for Nothing (25)

Kertosäkeessä on riparihenkistä yhteislaulusoundia, mutta se tuskin kantaa pitkälle viisuissa. En ole koskaan oikein jaksanut biisejä, joissa itketään maailman pahuutta ja elämän surkeutta. Maailma olisi parempi paikka, jos keskittyisimme siihen hyvään, mitä täällä on. Tästä tulee vain paha mieli.

23.  Georgia: Nina Sublatti – Warrior (18)

Georgia voitti Maltan Warrior-kaksintaistelussa. Biisissä on dramaattista voimaa, mutta lavaesitys on jotenkin pelottava. Toki soturin pitääkin herättää pelkoa, mutta nyt sinänsä potentiaalinen biisi jää jotenkin etäiseksi. Esiintyjä jää yksinäiseksi soturiksi. Harmi.

24.  Azerbaijan: Elnur Hüseynov – Hour of the Wolf (16)

Azerit ovat pärjänneet viisuissa viime vuotta lukuun ottamatta todella hyvin. Tälläkin kertaa ollaan liikkeellä perusvarmalla voimaballadilla. Vaikka biisissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, se kuitenkin jättää Romanian viisun tapaan hieman kylmäksi.

25.  Russia: Polina Gagarina – A Million Voices (5)

Venäjän sijoitus kärkikahinoissa on äänestyssysteemin takia melko lailla varma biisistä riippumatta. Entisen Neuvostoliiton ulkopuolelta pisteet saattavat kuitenkin Ukraina-sekoilujen takia olla tiukassa. Ai niin, se biisi... no se nyt on sellaista perushyvää popitusta. Biisin nimessä voi ehkä yrittää nähdä poliittista itseironiaa.

26.  Albania: Elhaida Dani – I'm Alive (23)

Ai-jai-jai-jai-jai lupailee aluksi, että jotain hyvää saattaisi olla tulossa. Biisi ei kuitenkaan herää henkiin (pun intended), vaan jää siipirikkoisen linnun räpistelyksi. Yritystä on, mutta lähtökuoppiin jäädään.

27.  Italy: Il Volo – Grande amore (2)

Italia ei säästele ässiä hihassaan, vaan lyö pöytään komean miehen laulamaan rakkaudesta, jopa ihan suuresta sellaisesta. Onko koko Euroopassa naista, jonka sydän ei värähdä edes hieman? Hienot on jouset taustalla ja sillee, mutta en nyt taida itse olla ihan kohdeyleisöä. En kuitenkaan ihmettele Italian paikkaa vedonlyöntipörssien kärkisijoilla.

Lentokonespottailua

Sisälläni asuva pikkupoika on aina ihastellen katsellut ohitsekiitäviä junia ja ylilentäviä lentokoneita. Niinpä ei tarvinnut harkita kahta kertaa lähtemistä mukaan, kun kummipoikani perhe oli menossa käymään Ilmailumuseossa. Siellä sitä oli ihmettelemistä niin nuorelle kuin vanhemmallekin. Museossa oli näytillä vanhoja pienkoneita sekä siviili- että sotilaspuolelta. Pääsin myös vierailemaan DC-9:n ohjaamossa, jossa minulle esiteltiin koneen ohjauslaitteita. Alkuperäinen kone oli noin 150-paikkainen lyhyiden matkojen kone, jota käytettiin Finnairilla 1970-luvulta vuosituhannen vaihteeseen asti. Tilarajoitusten takia koneesta oli esillä pelkkä ohjaamo.

Kun oli tarpeeksi ihmetelty museokoneita, lähdimme vielä spottailemaan oikeita koneita Lemminkäisen kallioille. Kummipoikani simahti autoon kesken matkan, mutta hänen isoveljensä oli innoissaan Helsinki-Vantaan kentälle laskeutuvista koneista. Koneita laskeutui alle viiden minuutin välein, joten edellinen kone oli juuri ehtinyt kiitoradalta pois, kun seuraava kone oli jo täyttä häkää laskeutumassa kentälle. On siinä lennonjohdolla ja lentäjillä tekemistä, että koneet saapuvat tasaisen kauniina virtana taivaalta.

Lemminkäisen kallioiden kohdalla oleva kiitotie oli remontin takia valitettavasti suljettu, joten emme nähneet koneiden laskeutumista kovin läheltä. Lähdin itse vielä etsimään parempaa spottauspaikkaa, jollainen löytyikin Katriinan huoltotien vierestä kentän luoteispuolelta. Kuvailin ensin videolle koneiden laskeutumisia aidan läpi, kunnes löysin pienen nyppylän, josta koneiden lähestyminen näkyi paremmin. Oheisella videolla on maistiaisia spottailusta. Olkaapa hyvät!