31.10. (1/20): Ensimmäinen päivä. Mitähän täältä tulee vastaan? Yläkoululaisten käyttäytymistä on puitu mediassa ja tässä blogissakin tämän syksyn aikana. Näiden ryhmien kanssa ei nyt kuitenkaan ensimmäisenä tullut mieleen, miten huonosti käyttäytyviä ja heikosti kasvatettuja nuoret nykyään ovat. Päivän isoin konflikti taisi olla, kun pulpettiryhmän alla käytiin taistelua jalkojen elintilasta. Oppilaat ratkaisivat konfliktin omatoimisesti vetämällä maalarinteipillä lattiaan rajan, jota jalat eivät saa ylittää.
1.11. (2/20): Whee, viikon lyhyin työpäivä. Vain matikan kaksoistunti yseille. Piti kuitenkin valmistella seuraavan päivän fysiikan tunteja, niin päivä venyi lopulta jopa kolmetuntiseksi. Huhhuh, matikassa pääsee niin paljon helpommalla kuin fysiikassa. Tällaiset päivät kuitenkin ovat yksi iso syy, miksi toimistotyö kahdeksasta neljään joka päivä maailman tappiin asti ei niin kauheasti houkuttele.
2.11. (3/20): Vähän pelonsekaisin tuntein katselin kuuden tunnin työpäivää, josta vielä kaksi kolmasosaa oli fysiikkaa. Edellisen päivän valmistelu kuitenkin kannatti ja tunnit vierähtivät mukavasti. Kaseilla aiheena oli massa ja sen hitaus. Aiheeseen liittyen puhuttiin myös turvavyön käytöstä ja liikenneturvallisuudesta. Kerroin läheisilleni sattuneesta auto-onnettomuudesta. Toivottavasti eivät pelästyneet liikaa.
3.11. (4/20): Toinen pitkä päivä, tosin keskellä pari hyppytuntia, Hyppytunnit käytin taas fysiikan tuntien valmisteluun (ylläri). Seiskojen matikan ryhmän näin tänään vasta ensimmäistä kertaa. Sanotaan vaikka näin, että useimmilla heistä tuntui olevan paljon asiaa. Yksi tyttö teki selkoa vuorokausirytmistään koko luokalle. Koulupäivä kuulemma alkaa hänen sisäisen kellonsa mukaisesti aamuyöllä ja siksi häntä väsyttää. Jep, tiedän tunteen.
4.11. (5/20): Halloween! Vähän olin pettynyt, kun opettajat olivat panostaneet pukeutumiseen enemmän kuin oppilaat. Suihkutin itsellenikin valkoista jauhetta hiuksiin ja naamalle päivän aluksi. Pari muuta matikan opettajaa olivat jo ihan tosissaan panostaneet. Ysit tekevät fysiikassa esitelmiä eri energiantuotantotavoista. Tytöt saivat aurinkovoimaesitelmänsä valmiiksi ja taiteilivat tunnin lopuksi tussitaululle mallikuvan päälle kuvan isosta aurinkovoimalaitoksesta.
7.11. (6/20): Uusi viikko, uudet kujeet ja osittain uudet oppilaat. Yseistä oli nimittäin puolet työelämään tutustumassa viime viikolla ja tällä viikolla osat vaihtuvat. Koska minulla on vielä kaksi eri ysien ryhmää, niin opetan samat asiat neljään kertaan tämän sijaisuuden aikana. Noh, harjoitus tekee mestarin ehkä myös opettajasta.
8.11. (7/20): Toisessa ysien ryhmässä on nyt vain neljä oppilasta. En muista, olenko koskaan opettanut näin pientä ryhmää. Jotenkin erikoista porukkaa tämä ryhmä. Melkein kaikilla sellainen "kiviäkin kiinnostaa" -ilme naamalla jatkuvasti, mutta kun heiltä jotain kysyy, niin vastaavat kuitenkin suht aktiivisesti ja omaksuvat uuden asian nopeasti. Kun olen käyttänyt tunnin alusta 15 minuuttia kotitehtävien tarkistamiseen ja uuden asian opettamiseen, niin luokkaan laskeutuu aavemainen hiljaisuus ja olen loput puoli tuntia käytännössä työtön. Kukaan ei sano eikä kysy mitään, jokainen vain tykittää tehtäviä sujuvasti menemään.
9.11. (8/20): Kolme vuotta sitten pedagogisissa opinnoissa teimme fysiikan demon, jonka tarkoitus on havainnollistaa nesteeseen upotettuun kappaleeseen kohdistuvaa nostevoimaa. Hilseet pöllähtivät komeasti, kun näytin demon kasiluokkalaisille. Uskon, että joskus on hyvä näyttää asioita, joita ei oikein kunnolla ymmärrä. Aivoissa kuitenkin lähtee silloin joku prosessi käyntiin ja tulokset tulevat sitten aikanaan. :) Ai niin, kouluruokana oli perunamuusia ja lohta! You don't see that every day!
10.11. (9/20): Kasiluokkalaiset opettelivat potenssilaskuja negatiivisilla eksponenteilla. Johdantona aiheeseen näytin, miten 2^4/2^7 supistuu muotoon 1/2^3 (^ on potenssimerkki). Seurasi valtava hämmennys, kun osoittajaksi jäi 1 eikä 0, vaikka sieltä supistui kaikki pois. En missään vaiheessa oikein tajunnut, mikä tässä oli niin uutta ja ihmeellistä, kun 2/6 on supistunut sujuvasti muotoon 1/3 jo alakoulussa, ja vastaavia laskuja, joissa osoittajassa ja nimittäjässä on molemmissa tulo, on myös laskettu jo monet kerrat. Jotenkin vain monilla lähti ajatus aivan väärille raiteille ja luokkaan syntyi melkoinen härdeli, kun asia oli toisille täysin ilmeinen ja toisille täysin mysteeri. Yksi noheva oppilas halusi "selittää asian yksinkertaisemmin" ja päästin hänet taululle. Siellä hän sitten yritti vääntää rautalangasta samaa asiaa usean minuutin ajan. Draama nousi sille tasolle, etten sitä ihan heti tule unohtamaan. Lopulta viimeisetkin oivalsivat laskun idean ja opettajan rooliin päässyt oppilas sai huomata, ettei asioiden opettaminen aina olekaan niin helppoa. En kuitenkaan pitäisi kovin ihmeellisenä, jos hän vielä joku päivä päätyisi tähän työhön. Asenne ainakin oli kohdillaan.
11.11. (10/20): Väittääkö joku, ettei tietokonepelien pelaamisesta ole hyötyä? Aikoinaan kyllästyin SimCityn epärealistisiin sähkövoimalaitoksiin ja päätin modata laitokset realistisemmiksi. Otin selvää, millainen tuotantokapasiteetti on tyypillisillä ydinvoimaloilla, tuulivoimaloilla, öljyvoimalaitoksilla ja niin edelleen. Samoin otin selvää laitosten rakennus- ja käyttökustannuksista sekä niiden ympäristövaikutuksista. Vaikka tästä projektista on jo kulunut jokunen vuosi, ovat eri sähköntuotantotapojen hyvät ja huonot puolet edelleen aika hyvin hallussa. Olen kuin kala vedessä, kun annan yseille vinkkejä, mihin asioihin kannattaa sähköntuotantoesitelmissä kiinnittää huomiota.
14.11. (11/20): Ysien TET-jakso on päätöksessään ja näen ensimmäistä kertaa koko ryhmät kerralla. Liekö parin viikon erillään olo aiheuttanut paineita vaihtaa ajatuksia ties mistä, kun olivat niin kovin rauhattomia tänään? Nukuin viime yönä ehkä 5-6 tuntia, kun kroppa jostain syystä päättää tätä nykyä herätä ihan kesken kaiken. Harmittaa, kun väsymys näkyy väkisin omassa työpanoksessa ja olemuksessa. Tunnen oloni jotenkin poissaolevaksi. Haluaisin antaa itsestäni näille nuorille enemmän kuin mitä pystyn tällä hetkellä antamaan.
15.11. (12/20): Ysit päättivät vähän skarpata tänään. Eilisen jutut olivat menneet muutamilta ohi, niin kävin heidän kanssaan asian vielä uudestaan läpi. Kummasti se motivaatio alkaa löytyä, kun huomaakin yhtäkkiä tajuavansa jotakin.
16.11. (13/20): Ensimmäiset energiantuotantoesitelmät olivat tänään. Aiheeseen liittyvässä keskustelussa on jotenkin haastavaa yrittää olla objektiivinen ja samaan aikaan puolueeton, kun oma näkemykseni järkevästä energiapolitiikasta perustuu järkisyihin eikä tunteisiin. Minulle on sinänsä aivan sama, rakennetaanko tuulivoimaa joka niemeen ja notkoon vai vielä lisää ydinvoimaa. Tehdään sitä, mitä on järkevää tehdä.
17.11. (14/20): Fysiikka on jännä aine. Osa tunnilla opituista asioista vastaa arkikokemusta, mutta osa ei. Kyllä, puupalikka kelluu vedessä, mutta rautapalikka uppoaa. Mutta kun opitaan, että Maa vetää omenaa puoleensa ja omena vetää Maata puoleensa yhtä suurella(!) voimalla, niin homma lähtee lapasesta. Kun on kyseessä motivoitunut ja innostunut luokka, niin kysymyksiä ja ihmettelyä pulppuaa loputtomasti. Fysiikan tunnit menevät harvoin käsikirjoituksen mukaan. Tulee mieleen pedagogisten opintojeni harjoitustunti Helsingin norssissa, missä tarkoitus oli ymmärtää valon olevan aaltoliikettä. Oppilaat alkoivat kuitenkin pommittaa kysymyksillä väreihin liittyen, vaikka värien fysikaalinen luonne oli merkitty käsikirjoitukseen vasta parin viikon päähän. Oppilaiden omaehtoinen kiinnostus asioiden ymmärtämiseen on kuitenkin niin arvokas asia, että sitä ei vaan missään tapauksessa saa tukahduttaa. Niinpä fysiikan tunneista ei oikein koskaan tiedä, mitä tuleman pitää.
18.11. (15/20): Fysiikan koe kaseille! Oli aika tuskaisia ilmeitä monen kasvoilla, kun kesken kokeen tulee monta minuuttia pitkä kuulutus siitä, miten oppilaat ovat aiheuttaneet häiriötä käytävillä oppituntien aikana. Oh, the irony! Noh, annoin lisäaikaa kokeen tekemiseen.
21.11. (16/20): Viimeinen viikko alkaa ja tiukkaa tykitystä luvassa. Viikonloppu meni zombiena, joten fyssan kokeita pitää korjailla vielä tässä oppituntien pitämisen lisäksi. Vähän meni plörinäksi ysien matikan tunti, kun tekivät (luvan kanssa) äikän koetta lisäajalla. Noh, pelattiin sitten Kahootia pienellä porukalla.
22.11. (17/20): Ysien matikan tunneilla pitää kiirettä, kun koe painaa päälle ensi viikolla ja kaikenlaista pitäisi vielä ehtiä käydä läpi ennen sitä. Muutama sankari onnistui vielä olemaan tänään kaksoistunnin poissa. En laita rahojani likoon sen puolesta, että ottavat asioista selvää ennen seuraavaa tuntia.
23.11. (18/20): Monikulttuurisuuspäivä, "jee"! Eri luokilta olevien oppilaiden piti ryhmissä tutkia vapaavalintaista kulttuuriin liittyvää aihetta ja tehdä siitä projektityö. Jotenkin outoa, että tyytyivät vain tutkimaan jotain maita, vaikka aiheita olisi ollut tarjolla pizzoista rap-musiikkiin ja animesarjoista internet-meemeihin, ihan melkein mitä tahansa olisi voinut keksiä. Noh, ainakin stereotypia hiljaisista suomalaisista tuli näytettyä toteen. Kyllä olivat niin ujoja kaikki, kun ryhmässä ei ollutkaan tuttuja luokkakavereita.
24.11. (19/20): Tänään oli viimeinen oppitunti toiselle ysien ryhmälle, kovasti olisivat toivoneet, että olisin jäänyt pysyvästi heitä opettamaan. :) Toisaalta en sitten tiedä, ovatko vain ottaneet ilon irti siitä, että vedän ilmeisesti heidän vakiopettajaansa rennompaa linjaa. Jostain syystä tänään väsytti vielä normaalia enemmän. Jätin aamukahvit väliin, ei kai se voi siitä johtua? Hyppytunnilla keskellä päivää torkahdin hetkeksi pulpetin päällä makaillessa, silti vielä kotona aivan kuolemanväsynyt. Noh, huominen päivä enää.
25.11. (20/20); Aamuja nolla! Kasit saivat fyssan kokeensa takaisin, eivät arvostaneet. Kuulemma sakotin liikaa pisteitä pienistä virheistä. Ei kelvannut selitykseksi, että saivat myös parempia arvosanoja suhteessa pistemäärään kuin yleensä. Toiselta ysien ryhmältä sain aplodit viimeisen tunnin päätteeksi. Kun kerroin, että saattavat nähdä minua myöhemmin Espoon puolella jossakin lukiossa, niin yksi tyttö sitten tuli kysymään, että missä lukiossa. <3 Ehkä sitä sitten jotain tuli tehtyä oikein. Vai olikohan niin, että sinne ei sitten ainakaan haeta?!
Kaiken kaikkiaan vähän ristiriitainen fiilis jäi tästä pätkästä. Tuntuu, että 45 minuutin oppitunnit ovat kauheaa hosumista, eikä oikein koskaan ehditä käydä mitään asioita kunnolla läpi, kun pitää jo mennä seuraavaan asiaan. Olisi ollut kiva käydä asioita vähän monipuolisemmin ja laajemmin läpi, yläkoulussa siihen pitäisi vielä olla mahdollisuus. Kokeet oli kuitenkin jo merkitty kalenteriin, niin aikataulu meni sitten siltä pohjalta.
Jostakin syystä olen viime aikoina heräillyt ennen aikojani melkeinpä joka aamu. Harmittaa, etten sen takia yksinkertaisesti jaksanut vetää niin täysillä kuin olisin halunnut. Tuntuu, että olin etäisempi ja välinpitämättömämpi kuin oikeasti olen tai haluaisin olla. Nyt on kalenteri taas tyhjä, niin jos sitä ehtisi vähän levätä ja rauhoittua. On ollut aika stressaantunut olo syksyn aikana monestakin syystä.
Pidemmän sijaisuuden päätteeksi on aina se huojentunut fiilis, että nyt se on ohi. Mutta melkein heti tulee sitten taas se tunne, että olisipa kiva päästä taas opettamaan. :)
