Suvivirsi soi ja kesäloma alkoi? No ei ihan. Uusintakokeet ovat ensi viikolla, mutta onneksi niissä ei ole kovin paljon työtä. Olen ollut viidennen jakson Kuninkaantien lukiossa pitämässä kahta kurssia ja päätin sitten osallistua myös lakkiaisjuhlaan, kun monille Kunkun ylioppilaille olen ihan kokonaisia kurssejakin pitänyt, joillekin jopa useampia. Paljon onnea teille, ootte ihan parhaita! <3
Yksi ylioppilas jopa kutsui minut ja muut opettajat kotiinsa jatkoille, mutta oli jo muuta ohjelmaa tiedossa, niin jäi sitten välistä. Vähän harmittaa kyllä, olisihan sitä voinut siellä edes pikaisesti käydä. Lakkiaiset ovat kuitenkin häiden ohella niitä kivoimpia juhlia. Omassa lähipiirissäni ei ole lakkiaisia hetkeen ollut eikä ole hetkeen tulossa. Häitä on ollut sentään melkein kerran vuodessa, tosin omat piileskelevät vielä jossain horisontin takana.
Ylioppilaiden tapaan saan aina tässä kohtaa kevättä vastailla kysymyksiin tulevaisuudesta. "Onkos syksyksi jotain jo tiedossa?" No eipä ole. Todella kiven alla ovat opettajan työt pääkaupunkiseudulla. Ja kun joku paikka aukeaa, hakijoita on ruuhkaksi asti. Olen hakenut kahta matematiikan opettajan paikkaa kevään aikana, toinen vakituinen ja toinen lukuvuoden mittainen määräaikaisuus. Kumpaankin on ollut noin sata hakijaa. Pitäisi varmaan yrittää tehdä räväkämpi työhakemus, että erottuisi joukosta.
Samaan aikaan entistä lyhyemmistäkin sijaisuuksista käydään tiukkaa taistelua. Olen tehnyt useita osa-aikaisia sijaisuuksia viime aikoina sillä ajatuksella, että saisin sitten myös niitä päätoimisia pätkiä. Ei tämä taktiikka ole kuitenkaan oikein toiminut, vaikka opiskelijat ja kollegat tuntuvat olevan keskimäärin varsin tyytyväisiä työpanokseeni. Poden myös helposti huonoa omaatuntoa siitä, että kieltäytyisin "huonosta" työpätkästä ja jättäisin tutut opiskelijat sitten jonkun random-marjanpoimijan hoteisiin, kuten eräs apulaisreksi satunnaisten sijaisten tasoa aikoinaan minulle kuvasi. Jossain kohtaa täytyy kuitenkin ajatella myös itseä, että voi sitten taas ajatella myös toisia.
Kesäsuunnitelmia on minulta myös kysytty. Vedonlyöntibottia olen jo useamman vuoden ajan kehitellyt, sen suhteen on taas muutamia kehitysideoita, joita olisi kiva toteuttaa. Opiskelijat muuten kysyivät minulta alkukeväästä, mikä joukkue voittaa Mestarien liigan. Veikkasin Real Madridia. Kyllä ope tietää!
Nettipokeria olisi tarkoitus myös pelailla. Joskus aikoinaan sitä puoliammattimaisesti pelasinkin, mutta se alkoi käydä panosten noustessa lopulta varsin stressaavaksi ja jäi sitten sijaisuuksien ja muiden kiireiden alle. Satunnaisesti olen edelleen pelaillut, mutta vielä se ajatus polttelee, että mihin ne omat rahkeet sillä kentällä todella riittäisivät. Pikkulapsena veikkauskuponkeja kioskille viedessä oli se unelma, että jos joskus olisin niin hyvä, että voisin elättää itseni tällä tavalla. Pelit ovat tavallaan reilumpi ja rehellisempi tapa ansaita elantonsa, koska siinä jokainen saa juuri sen, mitä ansaitsee. Tavallisia työpaikkoja kun tosiaan jaetaan aika randomilla.
Ai niin, kai sitä täytyy myös julistaa kesän tavoitteeksi saada pudotettua painoa mielellään jopa kymmenen kiloa. Jos se vaikka auttaisi tavoitteen saavuttamista, että laittaa sen julkisesti näkyviin. Tänään tosin tilasin pizzan, mutta jos vaikka ensi viikolla...
sunnuntai 4. kesäkuuta 2017
keskiviikko 8. maaliskuuta 2017
Another day in the office(s)
Enpä ole hetkeen blogaillut, mutta tänään vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti helposti yhden blogitekstin verran. Taustoitetaan sen verran, että tällä ja viime viikolla sijaistarvetta on ollut sekä Espoon yhteislyseon lukiossa että Kuninkaantien lukiossa. Lukioiden tunnit menevät suunnilleen samassa rytmissä, joten peräkkäisten tuntien pitäminen eri paikoissa kellontarkasti on jopa melkein mahdollista. Jos joku ihmettelee, mihin pääkaupunkiseudulla tarvitsee autoa, niin voin kertoa.
Tänään ohjelmassa oli 1. tunti Kunkussa, 3. tunti EYL:ssä ja 4. tunti taas Kunkussa. Tuossa hyppytunnilla minun oli tarkoitus yrittää asentaa muutamia opetuksessa tarvittavia ohjelmia koulun sijaisläppärille. Työntekoa on nimittäin hieman vaikeuttanut, ettei minulla ole käytettävissä ohjelmia, joiden käyttöä on tarkoitus opetella, but that's another story...
Anyway, aamu siis alkoi klo 8.20 Kunkussa fysiikan tunnilla aiheena virtapiirin teho. Kesken tunnin toinen mafy-ope tulee kysymään, voinko pitää päivän toisen tunnin, kun toinenkin matikan ope oli yllättäen sairastunut. Se hyppytunti meni sitten siinä.
Niinpä toisella tunnilla oli aiheena polynomifunktion kulku eli funktion kasvavuus, vähenevyys ja ääriarvot. Onneksi olin opettanut saman setin aiemmin syksyllä lyhyen matikan puolella, joten tiesin, että asiaa on paljon ja vauhdilla pitää vetää, varsinkin kun tunnin oli tarkoitus loppua klo 11.10 ja EYL:ssä oli seuraava tunti alkamassa sopivasti myös klo 11.10. Noh, ehdittiin juuri käydä asiat läpi, pistettiin pillit pussiin etuajassa ja ei muuta kuin juoksujalkaa kohti EYL:iä.
Kauklahtea kohti ajellessa joku vastaantullut teiden sankari lähti ohittamaan edellä olevaa autoa huomaamatta minua ja väisti sitten kasuaalisti jalkakäytävälle ja jäi sinne ihmettelemään. Ehdin EYL:iin muutaman minuutin myöhässä ja ryntään luokkaan, jossa olen sijaistamani opettajan tunnit aina pitänyt, mutta siellä onkin toinen matikan ope täydessä työn touhussa. Arvotaan siinä sitten hetki, missä minun pitäisi olla, ja löydän lopulta oikeaan paikkaan.
On tässä tullut vähän tavaksi selitellä opiskelijoille, ettei aika-avaruus ihan taivu näihin siirtymiin, mutta ymmärrystä on onneksi aina löytynyt. Käytiin siinä sitten jotain tasapainolaskuja läpi. Voimien ja momenttien summat nollaksi, niin all is good ja sitä rataa.
Fysiikan tunti loppui klo 13.00 ja Kunkussa seuraava tunti oli alkamassa klo 13.20, joten aikaa siirtymiseen oli suorastaan ruhtinaallisesti. Ehdin Kunkkuun ajoissa, käyn hakemassa sijaisläppärin ja menen alakäytävälle, jossa matikan ja fysiikan luokat ovat. Siinä kohtaa iskee täydellinen blackout. Totean siinä epätoivoisena opiskelijoille, että mulla ei oo enää mitään käsitystä, missä mun pitäisi olla. Löydän lopulta tieni oikeaan paikkaan ja onnistun vääntämään aivot siihen asentoon, että vektorien pistetulo tuli vielä päivän päätteeksi opetettua ja toivottavasti myös opittua.
Harvemmin on tullut sijaistettua kuuden tunnin sisään kolmea eri opettajaa kahdessa eri koulussa, mutta siitäkin selvittiin.
P.S. Olen ottanut tavaksi opetella opiskelijoiden nimiä silloin, kun todennäköisesti tulen heitä toistekin opettelemaan. Nimien oppimisessa voi kehittyä ja tätä nykyä pystyn omaksumaan suht kivuttomasti kolmenkymmenen uuden opiskelijan nimet ja naamat yhden oppitunnin aikana. Mutta ehkä se, että niitä opeteltavia nimiä ja naamoja on ollut viimeisen viikon aikana pitkälle toistasataa, osaltaan sitten aiheuttaa näitä "mikä maa, mikä valuutta" -tilanteita.
Tänään ohjelmassa oli 1. tunti Kunkussa, 3. tunti EYL:ssä ja 4. tunti taas Kunkussa. Tuossa hyppytunnilla minun oli tarkoitus yrittää asentaa muutamia opetuksessa tarvittavia ohjelmia koulun sijaisläppärille. Työntekoa on nimittäin hieman vaikeuttanut, ettei minulla ole käytettävissä ohjelmia, joiden käyttöä on tarkoitus opetella, but that's another story...
Anyway, aamu siis alkoi klo 8.20 Kunkussa fysiikan tunnilla aiheena virtapiirin teho. Kesken tunnin toinen mafy-ope tulee kysymään, voinko pitää päivän toisen tunnin, kun toinenkin matikan ope oli yllättäen sairastunut. Se hyppytunti meni sitten siinä.
Niinpä toisella tunnilla oli aiheena polynomifunktion kulku eli funktion kasvavuus, vähenevyys ja ääriarvot. Onneksi olin opettanut saman setin aiemmin syksyllä lyhyen matikan puolella, joten tiesin, että asiaa on paljon ja vauhdilla pitää vetää, varsinkin kun tunnin oli tarkoitus loppua klo 11.10 ja EYL:ssä oli seuraava tunti alkamassa sopivasti myös klo 11.10. Noh, ehdittiin juuri käydä asiat läpi, pistettiin pillit pussiin etuajassa ja ei muuta kuin juoksujalkaa kohti EYL:iä.
Kauklahtea kohti ajellessa joku vastaantullut teiden sankari lähti ohittamaan edellä olevaa autoa huomaamatta minua ja väisti sitten kasuaalisti jalkakäytävälle ja jäi sinne ihmettelemään. Ehdin EYL:iin muutaman minuutin myöhässä ja ryntään luokkaan, jossa olen sijaistamani opettajan tunnit aina pitänyt, mutta siellä onkin toinen matikan ope täydessä työn touhussa. Arvotaan siinä sitten hetki, missä minun pitäisi olla, ja löydän lopulta oikeaan paikkaan.
On tässä tullut vähän tavaksi selitellä opiskelijoille, ettei aika-avaruus ihan taivu näihin siirtymiin, mutta ymmärrystä on onneksi aina löytynyt. Käytiin siinä sitten jotain tasapainolaskuja läpi. Voimien ja momenttien summat nollaksi, niin all is good ja sitä rataa.
Fysiikan tunti loppui klo 13.00 ja Kunkussa seuraava tunti oli alkamassa klo 13.20, joten aikaa siirtymiseen oli suorastaan ruhtinaallisesti. Ehdin Kunkkuun ajoissa, käyn hakemassa sijaisläppärin ja menen alakäytävälle, jossa matikan ja fysiikan luokat ovat. Siinä kohtaa iskee täydellinen blackout. Totean siinä epätoivoisena opiskelijoille, että mulla ei oo enää mitään käsitystä, missä mun pitäisi olla. Löydän lopulta tieni oikeaan paikkaan ja onnistun vääntämään aivot siihen asentoon, että vektorien pistetulo tuli vielä päivän päätteeksi opetettua ja toivottavasti myös opittua.
Harvemmin on tullut sijaistettua kuuden tunnin sisään kolmea eri opettajaa kahdessa eri koulussa, mutta siitäkin selvittiin.
P.S. Olen ottanut tavaksi opetella opiskelijoiden nimiä silloin, kun todennäköisesti tulen heitä toistekin opettelemaan. Nimien oppimisessa voi kehittyä ja tätä nykyä pystyn omaksumaan suht kivuttomasti kolmenkymmenen uuden opiskelijan nimet ja naamat yhden oppitunnin aikana. Mutta ehkä se, että niitä opeteltavia nimiä ja naamoja on ollut viimeisen viikon aikana pitkälle toistasataa, osaltaan sitten aiheuttaa näitä "mikä maa, mikä valuutta" -tilanteita.
Tilaa:
Kommentit (Atom)