sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Jo joutui armas... ei ihan vielä!

Suvivirsi soi ja kesäloma alkoi? No ei ihan. Uusintakokeet ovat ensi viikolla, mutta onneksi niissä ei ole kovin paljon työtä. Olen ollut viidennen jakson Kuninkaantien lukiossa pitämässä kahta kurssia ja päätin sitten osallistua myös lakkiaisjuhlaan, kun monille Kunkun ylioppilaille olen ihan kokonaisia kurssejakin pitänyt, joillekin jopa useampia. Paljon onnea teille, ootte ihan parhaita! <3

Yksi ylioppilas jopa kutsui minut ja muut opettajat kotiinsa jatkoille, mutta oli jo muuta ohjelmaa tiedossa, niin jäi sitten välistä. Vähän harmittaa kyllä, olisihan sitä voinut siellä edes pikaisesti käydä. Lakkiaiset ovat kuitenkin häiden ohella niitä kivoimpia juhlia. Omassa lähipiirissäni ei ole lakkiaisia hetkeen ollut eikä ole hetkeen tulossa. Häitä on ollut sentään melkein kerran vuodessa, tosin omat piileskelevät vielä jossain horisontin takana.

Ylioppilaiden tapaan saan aina tässä kohtaa kevättä vastailla kysymyksiin tulevaisuudesta. "Onkos syksyksi jotain jo tiedossa?" No eipä ole. Todella kiven alla ovat opettajan työt pääkaupunkiseudulla. Ja kun joku paikka aukeaa, hakijoita on ruuhkaksi asti. Olen hakenut kahta matematiikan opettajan paikkaa kevään aikana, toinen vakituinen ja toinen lukuvuoden mittainen määräaikaisuus. Kumpaankin on ollut noin sata hakijaa. Pitäisi varmaan yrittää tehdä räväkämpi työhakemus, että erottuisi joukosta.

Samaan aikaan entistä lyhyemmistäkin sijaisuuksista käydään tiukkaa taistelua. Olen tehnyt useita osa-aikaisia sijaisuuksia viime aikoina sillä ajatuksella, että saisin sitten myös niitä päätoimisia pätkiä. Ei tämä taktiikka ole kuitenkaan oikein toiminut, vaikka opiskelijat ja kollegat tuntuvat olevan keskimäärin varsin tyytyväisiä työpanokseeni. Poden myös helposti huonoa omaatuntoa siitä, että kieltäytyisin "huonosta" työpätkästä ja jättäisin tutut opiskelijat sitten jonkun random-marjanpoimijan hoteisiin, kuten eräs apulaisreksi satunnaisten sijaisten tasoa aikoinaan minulle kuvasi. Jossain kohtaa täytyy kuitenkin ajatella myös itseä, että voi sitten taas ajatella myös toisia.

Kesäsuunnitelmia on minulta myös kysytty. Vedonlyöntibottia olen jo useamman vuoden ajan kehitellyt, sen suhteen on taas muutamia kehitysideoita, joita olisi kiva toteuttaa. Opiskelijat muuten kysyivät minulta alkukeväästä, mikä joukkue voittaa Mestarien liigan. Veikkasin Real Madridia. Kyllä ope tietää!

Nettipokeria olisi tarkoitus myös pelailla. Joskus aikoinaan sitä puoliammattimaisesti pelasinkin, mutta se alkoi käydä panosten noustessa lopulta varsin stressaavaksi ja jäi sitten sijaisuuksien ja muiden kiireiden alle. Satunnaisesti olen edelleen pelaillut, mutta vielä se ajatus polttelee, että mihin ne omat rahkeet sillä kentällä todella riittäisivät. Pikkulapsena veikkauskuponkeja kioskille viedessä oli se unelma, että jos joskus olisin niin hyvä, että voisin elättää itseni tällä tavalla. Pelit ovat tavallaan reilumpi ja rehellisempi tapa ansaita elantonsa, koska siinä jokainen saa juuri sen, mitä ansaitsee. Tavallisia työpaikkoja kun tosiaan jaetaan aika randomilla.

Ai niin, kai sitä täytyy myös julistaa kesän tavoitteeksi saada pudotettua painoa mielellään jopa kymmenen kiloa. Jos se vaikka auttaisi tavoitteen saavuttamista, että laittaa sen julkisesti näkyviin. Tänään tosin tilasin pizzan, mutta jos vaikka ensi viikolla...