Nyt on kuitenkin edessä sen verran suuri elämänmuutos, että siitä lienee aiheellista kertoa. Olen nimittäin muuttamassa takaisin synnyinseudulleni Lahteen. Päätös ei ole ollut helppo, mutta toisaalta se on kuitenkin ollut. Ajatus Lahteen palaamisesta on kypsynyt mielessä jo muutaman vuoden ajan ja pari kuukautta sitten asia lopullisesti kirkastui. Muuttoon on kolme keskeistä syytä.
Ensinnäkin asuminen Lahdessa on minulle noin 250 euroa halvempaa kuukaudessa. Siis 250 euroa jokaikinen kuukausi! Siinä saa aika monta ylimääräistä sijaistuntia tahkota joka kuukausi siitä ilosta, että saa asua Espoossa eikä Lahdessa. Ja kun ei niitä sijaistunteja ole tässä keväällä mitenkään ihan liikaa ole edes ollut. Ja niistäkin tunneista, mitä on ollut, palkat ovat myöhässä useita kuukausia, mutta se on toinen juttu se...
Mistä päästäänkin toiseen syyhyn muuttaa Lahteen eli työtilanteeseen. Minulla on Lahteen mukavasti kontakteja, kun siskoni on siellä apulaisrehtorina eräässä lukiossa ja muutenkin toki tunnen sieltä edelleen ihmisiä. Ei Lahdessa palloile päteviä sijaisia ympäriä kaupunkia töitä vailla. On kuulemma ihan poikkeus saada pätevä sijainen. Pääkaupunkiseudulla Helsingin yliopisto suoltaa pätevää opettajaa maailmalle liukuhihnalta ja potkii vielä toisen mokoman sieltä pois, koska Sipilän hallitus. Lisäksi tietysti Aalto-yliopistosta löytyy matemaattisten aineiden osaajia sijaisiksi. Pääkaupunkiseudun lukiot ovat erittäin haluttuja työpaikkoja ja avoimiin virkoihin on aina sata hakijaa jonossa, joukossa äärimmäisen kokeneita ja osaavia tekijöitä.
Muutama vuosi sitten olisi ollut aivan unelma päästä esimerkiksi Kunkkuun vakituisesti töihin, mutta nyt siinä tilanteessa kokisin ehkä olevani vain jumissa siellä. Miksikö? Olen tämän kevään aikana käynyt ehkä hieman aiempaa useammin Lahdessa. Rakas vaarimme nukkui yllättäen pois pari viikkoa sitten, mutta siellä asuvat vanhempani ja kaksi mummoa, joilla kaikilla on toivottavasti vielä paljon elinvuosia jäljellä. Ei Espoo pysty tarjoamaan minulle sitä, mitä he pystyvät. Lisäksi siskollani on Lahdessa kaksi pientä lasta, joiden kasvua on ollut valtava ilo seurata. Niitä hetkiä ei pysty elämään myöhemmin uudestaan, ne on koettava nyt.
Tästä kaikesta huolimatta on pakko sanoa, että Espoosta lähteminen ei ole helppoa. Minulla on tapana tottua asioihin, täyttää elämä tutuilla ja turvallisilla asioilla, ja pitää kiinni siitä hyvästä, mitä olen saanut. Tykkään Espoosta kaupunkina todella paljon. Luonto on lähellä joka paikassa eikä kaupungilla ole tukkoista asfalttiviidakkoista keskustaa. Autolla pääsee sujuvasti mistä vain minne vain. Espoossa on vapaus tulla ja mennä. Tästä näkökulmasta olen koostanut videon itselleni tärkeistä paikoista ja reiteistä, joita Espoossa on tullut kuljettua. Näin hienossa kaupungissa olen saanut elää. Kiitos, Espoo!
