Yksi syy muuttaa Lahteen oli parempi työtilanne. Olinkin viime lukuvuonna kolme jaksoa Kannaksen lukiossa matematiikan opettajana ja olen menossa sinne myös koko ensi lukuvuodeksi. Useamman kerran jouduin miettimään, jaksanko kokonaista lukuvuotta. Pitkään olen halunnut päästä kokonaiseksi lukuvuodeksi töihin ja ennen kaikkea palkalliselle kesälomalle, mutta viime lukuvuonna olin jo kolmen jakson jälkeen aivan loppuun ajettu. Päivät venyivät pitkiksi tunteja valmistellessa ja kaiken maailman kikyissä ja vesoissa istuessa. Paine muuttaa ja kehittää omia työtapoja oli jatkuva. Olen tehnyt paljon työtä vuosien ajan löytääkseni toimintatapoja, jotka sopivat hyvin sekä itselleni että opiskelijoille. Kuitenkin kouluihin ajetaan tällä hetkellä voimalla sisään jatkuvaa ja monipuolista arviointia, jotka tekevät opiskelusta (ja opettamisesta) todella hektistä ja stressaavaa.
Toinen syy muuttaa Lahteen oli päästä läheisimpien sukulaisten ja ystävien luokse. Heitä olenkin tässä saanut nähdä aiempaa enemmän. Tosin näkemisten järjestäminen on ollut odotettua hankalampaa. Käytännössä kaikilla heistä on lapsia, joiden totalitaarista vaikutusta elämään en tajunnut ennalta. Olen halunnut rakentaa kotiani pakopaikaksi, jonne ystäväni voisivat tulla rauhoittumaan esimerkiksi jonkin kivan lautapelin äärelle. Mutta kuka niitä lapsia silloin vahtii? Ja jos lapset joskus saa jonnekin hoitoon, niin on miljoona muutakin asiaa, joita haluaisi tehdä. Ja jos vihdoinkin joskus saadaan joku lautapeli pystyyn, niin jostain kumman syystä siitäkin moni haluaa tehdä tavattoman hektistä. Todella ikävöin sitä, kun Espoossa eräällä porukalla silloin tällöin pelattiin Imperial-maailmanvalloituspeliä kuusi tuntia putkeen eikä kenelläkään ollut kiire minnekään.
 |
| Joskus täytyy pelata lautapelejä yksin, kun muut vahtivat lapsia. |
Saan jotain erikoista tyydytyksen tunnetta siitä, kun voin rauhassa analysoida asioita, löytää säännönmukaisuuksia kaaoksen keskeltä ja keksiä ratkaisuja tavoitteeseen pääsemiseksi. Pitkään hiotun strategian loksahtaminen paikoilleen on paljon tyydyttävämpää kuin jos olisin päässyt samaan tulokseen vahingossa intuitiolla. Alkukesästä ehdin pitkästä aikaa eristäytyä muusta maailmasta ja keskittyä Civilization IV:hen kaksi viikkoa putkeen. Oli intensiivinen ja työläs urakka, mutta teki todella hyvää.
Viimeisten viikkojen ajan olen kehitellyt vedonlyöntibottiani. Botti on harrastanut automaattista vedonlyöntiä jalkapallosta ja jääkiekosta jo usean vuoden ajan ihan hyvällä menestyksellä. Viime lukuvuonna oli varsin turhauttavaa olla kahlittuna töihin, kun pää oli täynnä kehitysideoita, mutta töiden takia niitä ei ollut mitään mahdollisuutta toteuttaa. Yritän nyt toteuttaa niitä ideoita kauheassa hädässä ennen elokuun töiden alkua. Tuntuu kuin olisin kahden työn loukussa. Perinteinen palkkatyö on kuin kantaisi vettä kaivoon. Kun työt on tehty, myös rahantulo loppuu. Botin kanssa ensin tehdään työ ja sitten alkaa rahantulo. Jotenkin se on mielenrauhan kannalta paljon mukavampaa.
Niin, moni asia elämässäni on mennyt toisin kuin olin joskus ehkä ajatellut. Ei ole parisuhdetta tai saati sitten lapsia eikä vakituista työtä. Vaikka kukaan ei suoraan käske, että elämässä pitää olla vaimo, kaksi lasta, iso asuntolaina ja Volvo, niin jonkinlainen näkymätön käsi kuitenkin helposti ohjaa siihen suuntaan. Ehkä siksi otin töitäkin koko ensi lukuvuodeksi, koska niin vain kuuluu tehdä. Mutta elänkö silloin omaa elämääni vai jonkun toisen elämää? Ehkä vajaan vuoden päästä tiedän vastauksen.
