Täällä taas! Ei ole blogi unohtunut, vaikka en ole siihen mitään kirjoittanut pitkään aikaan. Halua olisi ollut, mutta aikaa ei. Sama on pätenyt niin moneen muuhunkin asiaan viime aikoina.
Olen siis ollut lokakuun alusta lähtien Helsingin kuvataidelukiossa matematiikan sijaisena. Pesti jatkuu kahden jakson ajan eli helmikuun alkupuolelle asti. Vihdoinkin pääsen tekemään ja toteuttamaan kaikkea sitä, mistä olen pätkäsijaisena voinut vain unelmoida! Tai siis pääsisin, jos ehtisin ja jaksaisin.
Minulla on tässä sijaisuuden ensimmäisellä puoliskolla viisi eri kurssia lyhyttä matematiikkaa. Työtunneiksi muutettuna pelkkää opetusta on siis noin 25 tuntia viikossa. En ole koskaan vetänyt yhtäkään näistä kursseista pidempään, joten olen joutunut suunnittelemaan toteutuksen ja oppitunnit käytännössä tyhjältä pöydältä. Ja siihen päälle sitten kaikki Wilma-byrokratian pyörittely. Ei tarvita edes lyhyttä matematiikkaa sen ymmärtämiseksi, että 40 tuntia viikossa ei riitä mihinkään, jos ja kun haluaa tehdä työnsä kunnolla.
Koska en jaksa hillua koululla aamusta iltaan, olen tehnyt töitä kotona. Olen siis töissä myös kotona. Olen luonteeltani projekti-ihminen, joka uppoutuu kerralla yhteen asiaan ja unohtaa kaiken muun. Nukkumaan mennessä mietin vielä, miten sen kosinilauseen tai binomitodennäköisyyden saisi parhaiten opetettua. Ja silti tuntuu joka päivä, etten saa työtäni tehtyä läheskään niin hyvin kuin haluaisin.
Mutta onneksi nyt on koeviikko, niin ei tarvitse enää tehdä muuta kuin valvoa kokeita! Yeah, right... Osaan käyttää kokeiden laatimiseen käsittämättömän paljon aikaa. Viimeiseen asti tuskailen, että jokainen saisi mahdollisuuden näyttää osaamistaan, että koko skaala viitosen opiskelijasta kympin osaajaan tulisi näkyviin, että jokainen tehtävä olisi selkeästi laadittu, että tehtävien valinnaisuudesta huolimatta jokainen tehtävä olisi jollekin hyvä valinta, että suppealla osaamisella ei saisi paljoa pisteitä, että saisin tehtävät korjattua ja pisteytettyä mahdollisimman sujuvasti, että sitä että tätä...
Tällä hetkellä on derivaattakurssin koe menossa. Pari opiskelijaa vielä pohtii funktioiden sielunelämää. Derivaatan opettamisesta tuli yliopistolla pedagogisten opintojen yhteydessä tehtyä seminaarikurssin yhteydessä Hyvin Tieteellinen Tutkimus. Tutkimus oli ilmeisesti oikein onnistunut, koska käytännössä siitä saatava hyöty lähentelee nollaa. Mutta tulipahan tutkittua!
En ehkä avaudu enää tämän pidempään. Ensi jakson pitäisi olla huomattavasti helpompi, niin jos sitä ehtisi sitten blogailla taas enemmän. Muutamia blogin aiheita onkin jo mielessä. :)
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
lauantai 23. toukokuuta 2015
Euroviisujen ennakkoarvio
Heti alkuun pieni vinkki kaikille, jotka eivät Euroviisuista
kauheasti innostu: kisaan tulee ihan uusi ulottuvuus, kun biisejä kuuntelee jo
ennalta. Finaaliesityksiä on mukavampi seurata, kun biisit ovat jo vähän
tuttuja. Joten miksipä en samalla kirjoittaisi pientä ennakkoarviota? En
alkanut suomentaa maiden nimiä, niin biisi on helppo löytää copy-pastella esim.
Youtubesta.
Finland: Pertti Kurikan Nimipäivät – Aina mun pitää
PKN ei päässyt finaaliin, mutta arvioidaan se nyt vielä
tässä. Jos suoraan sanotaan, niin onhan se biisi aivan hirveä, erästä
kolumnistia siteeraten ”rääkyvää räminää”. Laulu ei pysy rytmissä, vaan
kuulostaa yläkoululaisten autotallibändin treeneiltä siitä kohdasta, kun päästellään
vain höyryjä ulos. Toisaalta jos olen oikein ymmärtänyt, punk ei ole punkia,
jos siitä tykätään. Siinä mielessä PKN onnistui hyvin.
Ja sitten finalistit esiintymisjärjestyksessä (suluissa
sijoitusveikkaukseni, ei siis oma ranking-listani):
1. Slovenia: Maraaya - Here for You (8)
Klassista 60-luvun iskelmää ilmaviululla, modernilla
soundilla, kuulokkeilla ja käheällä naisen äänellä höystettynä. Vedonlyöjät
eivät erityisemmin usko Sloveniaan, mutta luulisi tarttuvan biisin ja
sympaattisen esityksen löytävän ystäviä ikään katsomatta. Tykkään!
2. France: Lisa Angell - N'oubliez pas (27)
Ranska on perinteisesti rypenyt pistetaulukon pohjamudissa
eikä hajuttomalla ja mauttomalla balladilla muutosta ole tulossa. Kuulostaa krapulaiselta Celine Dionilta, ei jatkoon.
Kun 16-vuotias teinipoika keikuttelee lanteitaan ja julistaa
olevansa golden boy ja king of fun, mielipiteitä ja ajatuksia herää varmasti.
Uskoisin, että Tel Aviviin lähtijöitä tällä matkailumainoks... esityksellä
kuitenkin löytyy varsinkin nuoremman naisyleisön joukosta.
Kun Elina astuu lavalle ja avaa suunsa, jää sydämeltä pari
lyöntiä lyömättä. Aivan huikea ääni nuorella naisella! Duetto on muutenkin hienosti
rakennettu dialogiksi ja tarina etenee mukavasti soljuen. Olen kuunnellut tätä niin
monta kertaa viime päivinä. Toivottavasti voittavat!
Euroopan ykkösmusiikkimaalla on kummallinen tapa tuoda
Euroviisuihin vuodesta toiseen käsittämätöntä roskaa. Olisiko
selitys, että viisuilla on briteissä jonkinlainen vitsin maine? Mutta kun
huumoriakin britit osaisivat tehdä hyvin. Ei vaan ymmärrä.
En tiedä, onko kansanmurha ihan kaikkein paras aihe euroviisuksi,
vaikka siitä kuinka olisi kulunut pyöreät sata vuotta. Enkä ymmärrä, miten tällä
hoilotuksella päästiin finaaliin. Tarvitseeko ihan oikeasti koko Euroopalle
hokea ”don’t deny”? Tulee mieleen joku feministikukkahattutäti vouhottamassa joka paikassa, miten kukaan ei näe kaikkea maailman vääryyttä.
Liettuakin luottaa duettoon, mutta esitys jää reippaasta
poljennosta huolimatta jotenkin valjuksi. Esiintyjät tuntuvat esiintyvän
enemmän toisilleen kuin yleisölle. Parin kemia ei välity ulospäin eikä heistä
tule persoonia, joiden seuraavat edesottamukset jaksaisivat erityisesti
kiinnostaa. Yksi suudelma ei esitystä pelasta, tarvitaan kunnon draamaa! Astiat
lentämään ja ovet paukkumaan, tai jotain.
Serbia jatkaa viisuissa suositulla erilaisuuden hyväksynnän
linjalla. Puolivälissä alkava diskorenkutus ei sovi mitenkään yhteen alkubiisin
kanssa. Sekava kokonaisuus kerännee kuitenkin erityisesti naapurimailta
suvaitsevaisuuspisteitä.
Norja syö Virolta pisteitä samantapaisella keskustelevalla
duetolla eroamisen tuskasta. Ei tässä kuitenkaan ole sitä herkkyyttä ja
sympaattisuutta, jota Virolla on. Tunnelma on enemmänkin painostava. Kolahtanee
paremmin melankoliseen mielenlaatuun.
Jos ulkoavaruuden asukkaalle pitäisi selittää, mistä
Euroviisuissa on kyse, voisi soittaa Ruotsin viisutuotannon läpi viimeisen 20
vuoden ajalta läpi. Sekä laulu että show on optimoitu viimeistä piirtoa myöten
voittomahdollisuuksien maksimoimiseksi. Todella solidia settiä! Miksi vain
Ruotsi tekee tällaista?
Kyproksella on haastava esiintymispaikka Ruotsin ja
Australian tykitysten välissä. Sinänsä ihan kaunis balladi jäänee
räiskyvämpien esitysten varjoon. Toki James Blunt –tyyliselle hempeilylle
löytyy omat faninsa, mutta koko Euroopan innostumista lienee turha odottaa.
Australia on euroviisunaabina tullut viisuihin
epäviisumaisella Maroon 5 –tyylisellä poprenkutuksella. Mukaansa tempaava biisi
ja esiintyjä takuulla keräävät ystäviä. Kun Australia vielä kerää
eksoottisuudellaan sympatiapisteitä, eivät kärkisijat varmasti ole kaukana.
En pitänyt Belgian finaalipaikkaa mitenkään selvänä, mutta
nyt maa on yhtäkkiä noussut vedonlyöntipörsseissä peräti neljänneksi.
Kieltämättä kokonaisuus on massasta erottuva ja biisi voi jäädä hetkeksi päähän
soimaan, mutta en edelleenkään jaksa uskoa aivan huippusijoitukseen.
Itävalta luottaa tällä kertaa 70-luvun tyyliin.
Beatles-henkinen rallattelu, pulisongit ja pitkät hiukset jäävät kyllä mieleen
eikä viisuvoittajan perinteestä kyntää oikein huolella seuraavana vuonna
pitäisi olla uhkaa.
Kreikka on tavallisesta dance-menosta poiketen lähtenyt
liikkeelle balladilla. Ehkä perinteinen linja olisi toiminut paremmin, koska
tämä biisi herää henkiin vasta aivan lopussa. Jos selviää nukahtamatta
ensimmäiset pari minuuttia, saattaa tästä jopa vähän tykätä.
Željko Joksimovićin balkanilaisviulut ovat soineet viisuissa
kerran jos toisenkin. Biisit ovat melko lailla toistensa kopioita, mutta
paikallinen soundi palauttaa viisuja mukavasti alkulähteilleen. Enemmän
tällaista, kiitos!
Saksa on usein lähestynyt viisuja saksalaisella huumorilla,
mutta välillä on lyöty kehiin Lenan tapainen helmi. Tällä kertaa on yritetty
panostaa huumorin sijasta enemmän laatuun. Eikä yritys aivan huono ole. Ann
Sophie on muuten olemukseltaan kuin Lena kymmenen vuotta vanhempana.
Säkeistöosassa on kaunis pianotausta ja kertosäe kasvaa
upeasti loppua kohden. En olisi yllättynyt enkä pettynyt, jos tällä noustaisiin
korkealle. Esiintyjän istuminen pyörätuolissa saattaa vielä tuoda jonkin
sympatiapisteen.
En ole koskaan oikein innostunut biiseistä, joissa tasaisesti
rullaavan rumpukompin sijaan poukkoillaan sinne tänne. Tämä poukkoilu kuulemma
paranee jokaisella kuuntelukerralla, mutta en ole jaksanut kuunnella sitä niin
monta kertaa, että olisin siitä innostunut. Erilaisuudellaan kerännee kuitenkin
hajapisteitä sieltä täältä.
Ihan jees, ihan kiva. Kertosäkeessäkin on vähän jotain
koukun tapaista. Biisi on kuitenkin jotenkin niin steriili ja persoonaton, että
siihen on vaikea tarttua.
Dramaattisesta biisistä puuttuu se koukku, joka jättäisi
biisin päähän soimaan. Sopisi ehkä johonkin elokuvakohtaukseen
taustamusiikiksi.
Kertosäkeessä on riparihenkistä yhteislaulusoundia, mutta se
tuskin kantaa pitkälle viisuissa. En ole koskaan oikein jaksanut biisejä,
joissa itketään maailman pahuutta ja elämän surkeutta. Maailma olisi parempi
paikka, jos keskittyisimme siihen hyvään, mitä täällä on. Tästä tulee vain paha
mieli.
Georgia voitti Maltan Warrior-kaksintaistelussa. Biisissä on
dramaattista voimaa, mutta lavaesitys on jotenkin pelottava. Toki soturin
pitääkin herättää pelkoa, mutta nyt sinänsä potentiaalinen biisi jää jotenkin
etäiseksi. Esiintyjä jää yksinäiseksi soturiksi. Harmi.
Azerit ovat pärjänneet viisuissa viime vuotta lukuun
ottamatta todella hyvin. Tälläkin kertaa ollaan liikkeellä perusvarmalla
voimaballadilla. Vaikka biisissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, se
kuitenkin jättää Romanian viisun tapaan hieman kylmäksi.
Venäjän sijoitus kärkikahinoissa on äänestyssysteemin takia melko lailla
varma biisistä riippumatta. Entisen Neuvostoliiton ulkopuolelta pisteet
saattavat kuitenkin Ukraina-sekoilujen takia olla tiukassa. Ai niin, se biisi...
no se nyt on sellaista perushyvää popitusta. Biisin nimessä voi ehkä yrittää
nähdä poliittista itseironiaa.
Ai-jai-jai-jai-jai lupailee aluksi, että jotain hyvää
saattaisi olla tulossa. Biisi ei kuitenkaan herää henkiin (pun intended), vaan
jää siipirikkoisen linnun räpistelyksi. Yritystä on, mutta lähtökuoppiin
jäädään.
Italia ei säästele ässiä hihassaan, vaan lyö pöytään komean miehen laulamaan rakkaudesta, jopa ihan suuresta sellaisesta. Onko koko Euroopassa naista, jonka sydän ei värähdä edes hieman? Hienot on jouset taustalla ja sillee, mutta en nyt taida itse olla ihan kohdeyleisöä. En kuitenkaan ihmettele Italian paikkaa vedonlyöntipörssien kärkisijoilla.
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Lentokonespottailua
Sisälläni asuva pikkupoika on aina ihastellen katsellut ohitsekiitäviä junia ja ylilentäviä lentokoneita. Niinpä ei tarvinnut harkita kahta kertaa lähtemistä mukaan, kun kummipoikani perhe oli menossa käymään Ilmailumuseossa. Siellä sitä oli ihmettelemistä niin nuorelle kuin vanhemmallekin. Museossa oli näytillä vanhoja pienkoneita sekä siviili- että sotilaspuolelta. Pääsin myös vierailemaan DC-9:n ohjaamossa, jossa minulle esiteltiin koneen ohjauslaitteita. Alkuperäinen kone oli noin 150-paikkainen lyhyiden matkojen kone, jota käytettiin Finnairilla 1970-luvulta vuosituhannen vaihteeseen asti. Tilarajoitusten takia koneesta oli esillä pelkkä ohjaamo.
Kun oli tarpeeksi ihmetelty museokoneita, lähdimme vielä spottailemaan oikeita koneita Lemminkäisen kallioille. Kummipoikani simahti autoon kesken matkan, mutta hänen isoveljensä oli innoissaan Helsinki-Vantaan kentälle laskeutuvista koneista. Koneita laskeutui alle viiden minuutin välein, joten edellinen kone oli juuri ehtinyt kiitoradalta pois, kun seuraava kone oli jo täyttä häkää laskeutumassa kentälle. On siinä lennonjohdolla ja lentäjillä tekemistä, että koneet saapuvat tasaisen kauniina virtana taivaalta.
Lemminkäisen kallioiden kohdalla oleva kiitotie oli remontin takia valitettavasti suljettu, joten emme nähneet koneiden laskeutumista kovin läheltä. Lähdin itse vielä etsimään parempaa spottauspaikkaa, jollainen löytyikin Katriinan huoltotien vierestä kentän luoteispuolelta. Kuvailin ensin videolle koneiden laskeutumisia aidan läpi, kunnes löysin pienen nyppylän, josta koneiden lähestyminen näkyi paremmin. Oheisella videolla on maistiaisia spottailusta. Olkaapa hyvät!
Kun oli tarpeeksi ihmetelty museokoneita, lähdimme vielä spottailemaan oikeita koneita Lemminkäisen kallioille. Kummipoikani simahti autoon kesken matkan, mutta hänen isoveljensä oli innoissaan Helsinki-Vantaan kentälle laskeutuvista koneista. Koneita laskeutui alle viiden minuutin välein, joten edellinen kone oli juuri ehtinyt kiitoradalta pois, kun seuraava kone oli jo täyttä häkää laskeutumassa kentälle. On siinä lennonjohdolla ja lentäjillä tekemistä, että koneet saapuvat tasaisen kauniina virtana taivaalta.
Lemminkäisen kallioiden kohdalla oleva kiitotie oli remontin takia valitettavasti suljettu, joten emme nähneet koneiden laskeutumista kovin läheltä. Lähdin itse vielä etsimään parempaa spottauspaikkaa, jollainen löytyikin Katriinan huoltotien vierestä kentän luoteispuolelta. Kuvailin ensin videolle koneiden laskeutumisia aidan läpi, kunnes löysin pienen nyppylän, josta koneiden lähestyminen näkyi paremmin. Oheisella videolla on maistiaisia spottailusta. Olkaapa hyvät!
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
Videokuvailua Kunkussa
Sainpa vihdoin tehdä 8 päivän sijaisuuden yksittäisten silppupäivien sijaan. Tuli myös samalla toteutettua jo pitkään hautomani idea ja videokuvasin pitämäni oppitunnin. Valitettavasti tähän blogiin ei tuota videokuvaa tule, koska lupasin opiskelijoille, etten laita videota nettiin jakoon.
Oli ehkä hieman tavallista haastavampaa settiä tuo sijaispätkä, vaikka olikin vain kolme kurssia pidettävänä. Lyhyen matikan kolmoskurssi meni kivasti suorien yhtälöiden parissa. Moni matematiikan opettaja hieman karsastaa lyhyen matikan opettamista, kun opetettavat asiat ovat melko yksinkertaisia. Mutta toisaalta on mukava opettaa, kun ei ole kiire, saa vääntää asioita rautalangasta, ja opiskelijat ovat ehkä hieman avoimempia kyselemään. Yhden tämän ryhmän tunneista otinkin videolle talteen.
Pitkän matematiikan 12. kurssi tarjosikin sitten aivan eri tavalla haasteita. Kurssilla oli alkuun tarkoitus opetella laskimen käyttöä ja lähes kaikki opiskelijat käyttävät samaa koulun kautta tilattua laskinta. Itsehän en kyseistä laskinta tietenkään omista enkä siis ole sitä juuri koskaan käyttänyt. Yritin Googlella selvittää laskimen toimintoja heikolla menestyksellä ja päätin sitten jättää laskimen käytön opettamisen vakiopettajalle ja hyppäsimme polynomien tekijöihin jakamiseen ja nollakohtien määrittämiseen. Ja melkoinen savotta siitäkin syntyi.
Vaikka itse asia ei ole kovin vaikea, se on varsin toisenlaista matikkaa kuin mihin lukiolaiset ovat tottuneet. Kaavamaisen etenemisen (määritä derivaatta, selvitä derivaatan nollakohdat, piirrä kulkukaavio jne.) sijaan on käytettävä eräänlaista työkalupakkia ja valittava sieltä aina tilanteeseen sopiva työkalu. Kun vielä halusin haastaa opiskelijoita lähestymällä asiaa enemmän teoreettisesti yliopistotyyliin kuin koulumaisesti soveltamisen kautta, ei ole mikään ihme, että monella oli pää aika pyörällä. Ja kun vielä osa opiskelijoista seikkaili osan tunneista pitkin maita ja mantuja koulun muissa toiminnoissa, soppa oli aika lailla valmis. Uskoisin kuitenkin, että pienellä kertauksella ja käytännön tehtävien tekemisellä nyt vielä hujan hajan olevat palaset loksahtelevat mukavasti paikoilleen.
Kuninkaantien lukio mainostaa olevansa mediapainotteinen lukio. Niinpä lukiossa on multimedia-kurssi, jossa opetellaan kuvan, videon ja äänen käsittelyä. Mitään suurta kansansuosiota kurssi ei kuitenkaan tuntunut keräävän, kun oppitunteja käytiin kuuden opiskelijan voimin läpi. Kurssilla käytetyt ohjelmat eivät olleet minulle ennestään tuttuja, mutta onneksi opiskelijoilla oli Fronterissa hyvät ohjeet, joiden avulla he pystyivät varsin omatoimisesti touhuamaan. Ja kun tuli tenkkapoo, otettiin Google ja meikäläisen imbanerdh4x0r-skillsit käyttöön.
Oli tosiaan tavallista haastavampi sijaisjakso, mutta sitä kautta myös itselleni tavallista opettavaisempi. Varsinkin videoitua oppituntia katsoessa huomaa, miten paljon voisi tehdä pieniä asioita toisin. Ennen kaikkea kaikessa puheessa kannattaa panostaa määrän sijasta laatuun. Sano asia mahdollisimman selkeästi ja lyhyesti, anna hetki ajatella ja toista tarvittaessa. Ugh.
P.S. Yritin kuvata myös yhden MAA12-kurssin oppitunnin, mutta feilasin kännykän tallennustilan kanssa ja siitä jäi vain pieni osa talteen. :(
Oli ehkä hieman tavallista haastavampaa settiä tuo sijaispätkä, vaikka olikin vain kolme kurssia pidettävänä. Lyhyen matikan kolmoskurssi meni kivasti suorien yhtälöiden parissa. Moni matematiikan opettaja hieman karsastaa lyhyen matikan opettamista, kun opetettavat asiat ovat melko yksinkertaisia. Mutta toisaalta on mukava opettaa, kun ei ole kiire, saa vääntää asioita rautalangasta, ja opiskelijat ovat ehkä hieman avoimempia kyselemään. Yhden tämän ryhmän tunneista otinkin videolle talteen.
Pitkän matematiikan 12. kurssi tarjosikin sitten aivan eri tavalla haasteita. Kurssilla oli alkuun tarkoitus opetella laskimen käyttöä ja lähes kaikki opiskelijat käyttävät samaa koulun kautta tilattua laskinta. Itsehän en kyseistä laskinta tietenkään omista enkä siis ole sitä juuri koskaan käyttänyt. Yritin Googlella selvittää laskimen toimintoja heikolla menestyksellä ja päätin sitten jättää laskimen käytön opettamisen vakiopettajalle ja hyppäsimme polynomien tekijöihin jakamiseen ja nollakohtien määrittämiseen. Ja melkoinen savotta siitäkin syntyi.
Vaikka itse asia ei ole kovin vaikea, se on varsin toisenlaista matikkaa kuin mihin lukiolaiset ovat tottuneet. Kaavamaisen etenemisen (määritä derivaatta, selvitä derivaatan nollakohdat, piirrä kulkukaavio jne.) sijaan on käytettävä eräänlaista työkalupakkia ja valittava sieltä aina tilanteeseen sopiva työkalu. Kun vielä halusin haastaa opiskelijoita lähestymällä asiaa enemmän teoreettisesti yliopistotyyliin kuin koulumaisesti soveltamisen kautta, ei ole mikään ihme, että monella oli pää aika pyörällä. Ja kun vielä osa opiskelijoista seikkaili osan tunneista pitkin maita ja mantuja koulun muissa toiminnoissa, soppa oli aika lailla valmis. Uskoisin kuitenkin, että pienellä kertauksella ja käytännön tehtävien tekemisellä nyt vielä hujan hajan olevat palaset loksahtelevat mukavasti paikoilleen.
Kuninkaantien lukio mainostaa olevansa mediapainotteinen lukio. Niinpä lukiossa on multimedia-kurssi, jossa opetellaan kuvan, videon ja äänen käsittelyä. Mitään suurta kansansuosiota kurssi ei kuitenkaan tuntunut keräävän, kun oppitunteja käytiin kuuden opiskelijan voimin läpi. Kurssilla käytetyt ohjelmat eivät olleet minulle ennestään tuttuja, mutta onneksi opiskelijoilla oli Fronterissa hyvät ohjeet, joiden avulla he pystyivät varsin omatoimisesti touhuamaan. Ja kun tuli tenkkapoo, otettiin Google ja meikäläisen imbanerdh4x0r-skillsit käyttöön.
Oli tosiaan tavallista haastavampi sijaisjakso, mutta sitä kautta myös itselleni tavallista opettavaisempi. Varsinkin videoitua oppituntia katsoessa huomaa, miten paljon voisi tehdä pieniä asioita toisin. Ennen kaikkea kaikessa puheessa kannattaa panostaa määrän sijasta laatuun. Sano asia mahdollisimman selkeästi ja lyhyesti, anna hetki ajatella ja toista tarvittaessa. Ugh.
P.S. Yritin kuvata myös yhden MAA12-kurssin oppitunnin, mutta feilasin kännykän tallennustilan kanssa ja siitä jäi vain pieni osa talteen. :(
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Matikan yo-koe & yleistä jäätämistä
On ollut vähän hiljaista sijaisrintamalla viime aikoina. Tänään kävin sentään pitämässä yhden matikan tunnin Kuninkaantien lukiossa.
Pari opiskelijaa oli kovasti sitä mieltä, ettei läksyjä tulisi tällä kertaa antaa ollenkaan ja tunnin pitäisi päättyä puoli tuntia etuajassa, kun viimeksi oli kuulemma tehty puoli tuntia ylitöitä. Yksi tyttö eturivissä ei tätä muistanut, mutta se kuulemma johtui siitä, että hän oli ollut viime tunnilla poissa. Ehdotin, että voidaan jatkaa hänen kanssaan puoli tuntia muita pidempään tasapuolisuuden vuoksi. Päädyttiin kompromissiratkaisuun, että tunti kestää normaalit 75 minuuttia ja läksyjäkin annetaan.
Meni hieman sormi suuhun, kun viimeksi annetuissa kotitehtävissä oli käytetty lukuteorian algoritmia, jota en ollut itse vuosikausiin käyttänyt enkä siitä mitään muistanut. Asiaa ei auttanut se, että opiskelijatkaan eivät olleet sitä kovin hyvin perillä. Kyllä siitä jotain selkoa lopulta tuli ja vakiopettaja saa selvittää loput ensi tunnilla. ;)
Harvoin tulee matematiikan tunneilla jäädyttyä noin pahasti, mutta pitkän matematiikan syventävillä kursseilla käytetään silloin tällöin algoritmeja tai lauseita, joita ei omien lukiovuosien jälkeen ole tullut käytettyä, jos silloinkaan. Noh, pari viikkoa aiemmin piti opettaa lukiolaisille jakokulmalla laskemista, kun sitä ei alakoulun jälkeen tehdä missään. Se sentään palautui mieleen jostain muistin syövereistä. :)
Oppitunti loppui noin puoli kolmelta, joten matematiikan yo-kokeen loppuhetket olivat käsillä samoihin aikoihin. Aulassa palloili kokeen valmiiksi saaneita abeja, joiden fiiliksiä kokeesta (pitkä oppimäärä) ehdin siinä hyvin kysellä. En ollut saanut tehtäviä itse käsiini mistään vielä siinä vaiheessa, joten en valitettavasti itse osannut koetta pahemmin kommentoida. Kovasti tuntuivat abit pitävän koetta helppona, jopa pelottavan helppona siinä mielessä, että jäikö joku ansa huomaamatta.
Tämän kevään abit ovat viimeisiä, jotka saavat käyttää laskinta koko kokeen ajan. Tosin ensi syksynä jatketaan vielä samalla tavalla, mutta keväällä 2016 koe on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisen palautettuaan saa laskimen käyttöönsä. Tämä uudistus on todella tarpeen, jotta kokeesta tulisi enemmän matematiikan koe laskimenkäyttökokeen sijaan. Ylipäätään laskinta käytetään aivan liikaa koko ajan. Ei lukiolainen tarvitse laskinta laskeakseen, mitä on neliöjuuri luvusta 25. Päässälaskutaitoa kannattaa kehittää, siinä samalla myös muu matemaattinen ajattelu kehittyy.
No mutta, mitä itse kokeeseen tulee, niin laudaturin pisterajat tulevat todennäköisesti pyörimään sellaisissa lukemissa, että jokeritehtäviin on syytä tarttua. Eivätkä jokeritehtävät olleet mielestäni edes kokeen vaativimpia tehtäviä. Tehtävä 15 oli jopa naurettavan lyhyt ja yksinkertainen jokeritehtäväksi. Esimerkiksi tehtävät 10, 12 ja 13 olivat huomattavasti työläämpiä ja virhealttiimpia. Tehtävässä 14 testattiin tiukasti todennäköisyyksien riippumattomuuden käsitteen ymmärtämistä. En ole itsekään ihan satavarma omasta ratkaisustani, mutta eiköhän se ole oikein. Ainakin melko todennäköisesti. ;)
Pari opiskelijaa oli kovasti sitä mieltä, ettei läksyjä tulisi tällä kertaa antaa ollenkaan ja tunnin pitäisi päättyä puoli tuntia etuajassa, kun viimeksi oli kuulemma tehty puoli tuntia ylitöitä. Yksi tyttö eturivissä ei tätä muistanut, mutta se kuulemma johtui siitä, että hän oli ollut viime tunnilla poissa. Ehdotin, että voidaan jatkaa hänen kanssaan puoli tuntia muita pidempään tasapuolisuuden vuoksi. Päädyttiin kompromissiratkaisuun, että tunti kestää normaalit 75 minuuttia ja läksyjäkin annetaan.
Meni hieman sormi suuhun, kun viimeksi annetuissa kotitehtävissä oli käytetty lukuteorian algoritmia, jota en ollut itse vuosikausiin käyttänyt enkä siitä mitään muistanut. Asiaa ei auttanut se, että opiskelijatkaan eivät olleet sitä kovin hyvin perillä. Kyllä siitä jotain selkoa lopulta tuli ja vakiopettaja saa selvittää loput ensi tunnilla. ;)
Harvoin tulee matematiikan tunneilla jäädyttyä noin pahasti, mutta pitkän matematiikan syventävillä kursseilla käytetään silloin tällöin algoritmeja tai lauseita, joita ei omien lukiovuosien jälkeen ole tullut käytettyä, jos silloinkaan. Noh, pari viikkoa aiemmin piti opettaa lukiolaisille jakokulmalla laskemista, kun sitä ei alakoulun jälkeen tehdä missään. Se sentään palautui mieleen jostain muistin syövereistä. :)
Oppitunti loppui noin puoli kolmelta, joten matematiikan yo-kokeen loppuhetket olivat käsillä samoihin aikoihin. Aulassa palloili kokeen valmiiksi saaneita abeja, joiden fiiliksiä kokeesta (pitkä oppimäärä) ehdin siinä hyvin kysellä. En ollut saanut tehtäviä itse käsiini mistään vielä siinä vaiheessa, joten en valitettavasti itse osannut koetta pahemmin kommentoida. Kovasti tuntuivat abit pitävän koetta helppona, jopa pelottavan helppona siinä mielessä, että jäikö joku ansa huomaamatta.
Tämän kevään abit ovat viimeisiä, jotka saavat käyttää laskinta koko kokeen ajan. Tosin ensi syksynä jatketaan vielä samalla tavalla, mutta keväällä 2016 koe on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisen palautettuaan saa laskimen käyttöönsä. Tämä uudistus on todella tarpeen, jotta kokeesta tulisi enemmän matematiikan koe laskimenkäyttökokeen sijaan. Ylipäätään laskinta käytetään aivan liikaa koko ajan. Ei lukiolainen tarvitse laskinta laskeakseen, mitä on neliöjuuri luvusta 25. Päässälaskutaitoa kannattaa kehittää, siinä samalla myös muu matemaattinen ajattelu kehittyy.
No mutta, mitä itse kokeeseen tulee, niin laudaturin pisterajat tulevat todennäköisesti pyörimään sellaisissa lukemissa, että jokeritehtäviin on syytä tarttua. Eivätkä jokeritehtävät olleet mielestäni edes kokeen vaativimpia tehtäviä. Tehtävä 15 oli jopa naurettavan lyhyt ja yksinkertainen jokeritehtäväksi. Esimerkiksi tehtävät 10, 12 ja 13 olivat huomattavasti työläämpiä ja virhealttiimpia. Tehtävässä 14 testattiin tiukasti todennäköisyyksien riippumattomuuden käsitteen ymmärtämistä. En ole itsekään ihan satavarma omasta ratkaisustani, mutta eiköhän se ole oikein. Ainakin melko todennäköisesti. ;)
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Viivoitin ja juomalasit
Tänään on fysiikan yo-koe ja sen kunniaksi ajattelin jakaa jännän fysikaalisen ilmiön, joka tuli netissä vastaan muutama päivä sitten.
Asetetaan viivoitin päistään kahden tukipisteen varaan. Tukipisteinä voi käyttää esimerkiksi etusormia. Lähdetään liikuttamaan tukipisteitä toisiaan kohti. Havaitaan, että viivoittimen keskikohta jää tukipisteiden väliin. Näin käy aina, vaikka tukipisteitä liikultetaisiin millä tavoin tai pidettäisiin toinen tukipiste kokonaan paikallaan. Kokeile vaikka itse!
Asetetaan viivoitin päistään kahden tukipisteen varaan. Tukipisteinä voi käyttää esimerkiksi etusormia. Lähdetään liikuttamaan tukipisteitä toisiaan kohti. Havaitaan, että viivoittimen keskikohta jää tukipisteiden väliin. Näin käy aina, vaikka tukipisteitä liikultetaisiin millä tavoin tai pidettäisiin toinen tukipiste kokonaan paikallaan. Kokeile vaikka itse!
Ilmiö on selitettävissä lukion fysiikan taidoilla. Osaatko selittää sen? :)
tiistai 10. maaliskuuta 2015
10 hyvää syytä deittailla opettajaa
Kyllä, olen sinkku. Joten mikä olisikaan parempi aloitus blogille kuin 10 hyvää syytä deittailla opettajaa?
Niin, maailman helpoin icebreaker uusien oppilaiden kanssa on mainostaa olevansa sinkku. Välitön seuraus on yleensä epämääräinen hihittely ja pitkäaikainen seuraus voi olla esimerkiksi "etkös sä ollu se sinkku" -kysymys muutamaa kuukautta myöhemmin samat oppilaat seuraavan kerran tavatessa. Ja kuka väittää, ettei kukaan muista mitään, mitä opettaja sanoo tunnilla?
Miksi opettajan deittailu kuulostaa kielletyltä ja kiehtovalta? Omilta kouluajoiltani muistan, että opettajat olivat kummallisia koneita, jotka ilmestyivät tunnille juuri oikeaan aikaan, pitivät tunnin ja katosivat sen jälkeen taas jonnekin. Oppitunnin ulkopuolella opettaja lakkasi olemasta eikä hänellä siksi voinut olla henkilökohtaista elämää (paitsi lukion kemian opettajallani). Koulun loma-ajat opettajat viettivät tiettävästi horroksessa loman päättymistä herkeämättä odotellen. Tällaisen henkilön deittailun on pakko olla jotain mystistä ja salaperäistä, vähintään ovet uuteen maailmaan avaava eeppinen fantasiatrilogia.
Tämän blogin tarkoitus on hieman raottaa tuota salaisuuden verhoa, avata sen sijaisopettajan elämää, joka silloin tällöin ilmestyy luokan eteen ja sitten taas katoaa jonnekin määräämättömäksi ajaksi. Haluan kertoa niistä ihmeellisistä hetkistä, joita saan työssäni kokea, ihailla sitä elämän rikkautta, jota nuoret säteilevät, mutta myös antaa mahdollisuuden kurkistaa kulissien taakse, sinne missä minä olen vain minä. Loppujen lopuksi olen opettaja vain hyvin pienen osan elämästäni. Sen sijaan joka hetki olen ihminen. Tässä blogissa haluan kertoa millainen.
P.S. Feilaan tuon listan kohdat 2 ja 8. Olen patologinen myöhästelijä ja siksi katselen oppilaidenkin myöhästelyjä välillä liikaa sormien läpi. Olen siis myös lepsu. Kyllä tytön pitää osata tarvittaessa ottaa ohjat käsiinsä eikä vain olla perässä hinattavaa mallia.
P.P.S. "6. Heillä on pitkät lomat ja vapaat viikonloput." Sijaisella on vielä pidemmät lomat ja enemmän vapaata! ;)
Niin, maailman helpoin icebreaker uusien oppilaiden kanssa on mainostaa olevansa sinkku. Välitön seuraus on yleensä epämääräinen hihittely ja pitkäaikainen seuraus voi olla esimerkiksi "etkös sä ollu se sinkku" -kysymys muutamaa kuukautta myöhemmin samat oppilaat seuraavan kerran tavatessa. Ja kuka väittää, ettei kukaan muista mitään, mitä opettaja sanoo tunnilla?
Miksi opettajan deittailu kuulostaa kielletyltä ja kiehtovalta? Omilta kouluajoiltani muistan, että opettajat olivat kummallisia koneita, jotka ilmestyivät tunnille juuri oikeaan aikaan, pitivät tunnin ja katosivat sen jälkeen taas jonnekin. Oppitunnin ulkopuolella opettaja lakkasi olemasta eikä hänellä siksi voinut olla henkilökohtaista elämää (paitsi lukion kemian opettajallani). Koulun loma-ajat opettajat viettivät tiettävästi horroksessa loman päättymistä herkeämättä odotellen. Tällaisen henkilön deittailun on pakko olla jotain mystistä ja salaperäistä, vähintään ovet uuteen maailmaan avaava eeppinen fantasiatrilogia.
Tämän blogin tarkoitus on hieman raottaa tuota salaisuuden verhoa, avata sen sijaisopettajan elämää, joka silloin tällöin ilmestyy luokan eteen ja sitten taas katoaa jonnekin määräämättömäksi ajaksi. Haluan kertoa niistä ihmeellisistä hetkistä, joita saan työssäni kokea, ihailla sitä elämän rikkautta, jota nuoret säteilevät, mutta myös antaa mahdollisuuden kurkistaa kulissien taakse, sinne missä minä olen vain minä. Loppujen lopuksi olen opettaja vain hyvin pienen osan elämästäni. Sen sijaan joka hetki olen ihminen. Tässä blogissa haluan kertoa millainen.
P.S. Feilaan tuon listan kohdat 2 ja 8. Olen patologinen myöhästelijä ja siksi katselen oppilaidenkin myöhästelyjä välillä liikaa sormien läpi. Olen siis myös lepsu. Kyllä tytön pitää osata tarvittaessa ottaa ohjat käsiinsä eikä vain olla perässä hinattavaa mallia.
P.P.S. "6. Heillä on pitkät lomat ja vapaat viikonloput." Sijaisella on vielä pidemmät lomat ja enemmän vapaata! ;)
Tilaa:
Kommentit (Atom)