Täällä taas! Ei ole blogi unohtunut, vaikka en ole siihen mitään kirjoittanut pitkään aikaan. Halua olisi ollut, mutta aikaa ei. Sama on pätenyt niin moneen muuhunkin asiaan viime aikoina.
Olen siis ollut lokakuun alusta lähtien Helsingin kuvataidelukiossa matematiikan sijaisena. Pesti jatkuu kahden jakson ajan eli helmikuun alkupuolelle asti. Vihdoinkin pääsen tekemään ja toteuttamaan kaikkea sitä, mistä olen pätkäsijaisena voinut vain unelmoida! Tai siis pääsisin, jos ehtisin ja jaksaisin.
Minulla on tässä sijaisuuden ensimmäisellä puoliskolla viisi eri kurssia lyhyttä matematiikkaa. Työtunneiksi muutettuna pelkkää opetusta on siis noin 25 tuntia viikossa. En ole koskaan vetänyt yhtäkään näistä kursseista pidempään, joten olen joutunut suunnittelemaan toteutuksen ja oppitunnit käytännössä tyhjältä pöydältä. Ja siihen päälle sitten kaikki Wilma-byrokratian pyörittely. Ei tarvita edes lyhyttä matematiikkaa sen ymmärtämiseksi, että 40 tuntia viikossa ei riitä mihinkään, jos ja kun haluaa tehdä työnsä kunnolla.
Koska en jaksa hillua koululla aamusta iltaan, olen tehnyt töitä kotona. Olen siis töissä myös kotona. Olen luonteeltani projekti-ihminen, joka uppoutuu kerralla yhteen asiaan ja unohtaa kaiken muun. Nukkumaan mennessä mietin vielä, miten sen kosinilauseen tai binomitodennäköisyyden saisi parhaiten opetettua. Ja silti tuntuu joka päivä, etten saa työtäni tehtyä läheskään niin hyvin kuin haluaisin.
Mutta onneksi nyt on koeviikko, niin ei tarvitse enää tehdä muuta kuin valvoa kokeita! Yeah, right... Osaan käyttää kokeiden laatimiseen käsittämättömän paljon aikaa. Viimeiseen asti tuskailen, että jokainen saisi mahdollisuuden näyttää osaamistaan, että koko skaala viitosen opiskelijasta kympin osaajaan tulisi näkyviin, että jokainen tehtävä olisi selkeästi laadittu, että tehtävien valinnaisuudesta huolimatta jokainen tehtävä olisi jollekin hyvä valinta, että suppealla osaamisella ei saisi paljoa pisteitä, että saisin tehtävät korjattua ja pisteytettyä mahdollisimman sujuvasti, että sitä että tätä...
Tällä hetkellä on derivaattakurssin koe menossa. Pari opiskelijaa vielä pohtii funktioiden sielunelämää. Derivaatan opettamisesta tuli yliopistolla pedagogisten opintojen yhteydessä tehtyä seminaarikurssin yhteydessä Hyvin Tieteellinen Tutkimus. Tutkimus oli ilmeisesti oikein onnistunut, koska käytännössä siitä saatava hyöty lähentelee nollaa. Mutta tulipahan tutkittua!
En ehkä avaudu enää tämän pidempään. Ensi jakson pitäisi olla huomattavasti helpompi, niin jos sitä ehtisi sitten blogailla taas enemmän. Muutamia blogin aiheita onkin jo mielessä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti