Töissä taas!

Huhhei, kesä lurahti jonnekin niin nopeasti, että blogailukin pääsi unohtumaan kokonaan. Kesäni voi oikeastaan jakaa kolmeen jaksoon. Ensimmäinen osa pyöri futiksen EM-kisojen ympärillä. Kisat eivät ehkä muuten työllistäisi niin kauheasti, mutta kun omaan fantasy-joukkueeseen yrittää valita satojen pelaajien joukosta ne parhaat 16, niin tekemistä ja analysoitavaa riittää. Noh, palkinnoksi uurastuksesta tuli sentään kisojen virallinen pelipallo, kun onnistuin voittamaan kaveriporukan sisäisen kilpailun.

Seuraavaksi olikin sitten aika nollata huolella. Minulta se onnistuu parhaiten, kun vetäydyn omiin oloihini vähintään pariksi viikoksi ja keskityn täysipäiväisesti johonkin tietokonepeliin. Tällä kertaa peliksi valikoitui Football Manager 2016. Vieroitushoitoa EM-futiksesta, kenties? Näissä manageripeleissä aloitan aina jollakin rupujoukkueella, jonka yritän nostaa maailman huipulle. Noh, tekemistä riittää, parissa viikossa en pitkälle siinä projektissa ehtinyt. Lähinnä pelin kanssa menivät hermot, kun pelaajat hutkivat palloja minne sattuu eivätkä pitäneet kiinni sovitusta taktiikasta.

Kolmas jakso onkin sitten vielä osittain käynnissä eli pitkän kesäloman lopuksi jaksoin vihdoin syventyä hieman koodauksen ihmeelliseen maailmaan. En todellakaan ole intohimoinen koodari. Ajatus koodauksesta ammattina hirvittää, mikä osaltaan selittää siirtymiseni opettajan hommiin. Futis ja vedonlyönti kuitenkin kiinnostavat ja opintoni Otaniemessä antavat hyvän pohjan vedonlyöntibotin kehittämiseen. Bottini on tahkonnut tulosvetoa voitollisesti jo kolmen vuoden ajan, mutta Veikkaus on vähentänyt tulosvetokohteiden määrää, niin oli aika opettaa botti pelaamaan myös Pitkävetoa. Nyt on testausvaihe sen osalta käynnissä. Saapa nähdä, mihin bottini rahkeet riittävät Veikkauksen ammattimaisia kertoimenlaskijoita vastaan.

On toki kesään mahtunut muitakin iloisia asioita kuin futis. Pikkusiskolleni syntyi esikoistyttö juhannuksen alla. Viime lauantaina hän sai nimekseen Kaisa. Olen siis tätä nykyä eno! On ollut ihmeellistä seurata uuden ihmisen kasvua näin läheltä. Voi vain kuvitella sitä oppimisen iloa, mitä hän saa kokea koko ajan. Upeat tummansiniset silmät eivät malta kauaa pysyä kiinni, kun on taas aika ihmetellä, että millaiseen maailmaan sitä on oikein tullut tupsahdettua. Roppakaupalla ajatuksia ja mielipiteitä hänellä jo olisikin jaettavana, mutta yhteinen kieli on vielä toistaiseksi hakusessa.

On vaikea selittää sitä upeaa tunnetta, jonka saa kokea, kun huomaa toisen oppivan ja oivaltavan uusia asioita. Vaikka uutta lukuvuotta on Espoossa vasta takana noin viikko, olen näitä hetkiä saanut todistaa jo useita kertoja. Erityisen mieleenpainuva tilanne oli, kun lyhyen matematiikan kertauskurssilla abit pohtivat, miten nopeuden saa laskettua, kun tiedetään matka ja aika. Sanoin, että nopeuden yksikkö (km/h) on aika hyvä vihje. ”Aah, en mä ollut koskaan tajunnut tota!”

Jatkan siis edelleen sairasloman sijaisuutta Kuninkaantien lukiossa Espoossa ainakin syyskuun loppuun asti. On ehtinyt tulla talo ja ihmiset siellä jo hyvinkin tutuksi vuosien mittaan. Olen ilmeisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen muuallakin, kun mennessäni uusien ykkösten tunnille sijaiseksi yksi tyttö huudahti: ”Hei, toi oli meillä yläasteella!” Koska viime lukuvuosi meni minulta lukiomaailman puolella, tuosta kohtaamisesta on pakko olla pari vuotta aikaa. Epäselväksi jäi, miksi hän muisti yksittäisen sijaisen parin vuoden takaa, mutta otan sen nyt kuitenkin kohteliaisuutena.