Erityisesti sosiaalisessa mediassa on viime aikoina ollut esillä tapaus, jossa yläkoulun opettaja on tiltannut täydellisesti oppilailleen ja oppilaat ovat videoineet tämän raivokohtauksen. Lehtijuttujen perusteella tapaus vaikutti normipäivältä, mutta kun aihe on tullut esille monissa eri yhteyksissä ystävieni kanssa, niin päätin lopulta katsoa aiheesta julkaistun videon. Ja niin, ei tuota nyt voi normipäiväksi kutsua.
Onko suurin syyllinen sitten opettaja, oppilaat vai peräti oppilaiden vanhemmat? Itse kaataisin syyllisyyden pitkälti opettajan niskaan. Videolta ei selviä, millaiset tapahtumat tilanteeseen ovat johtaneet, mutta joka tapauksessa yksi opettajan tehtävistä koulussa on olla roolimalli ja luotettava aikuinen. Aikuisen ihmisen ominaisuuksiin kuuluu edes jonkinlainen kyky hallita omaa käyttäymistään. Millaisen mallin opettaja antaa nuorille, kun hän yrittää ratkaista konfliktitilannetta sinkoilemalla ympäri luokkaa korvia vihlovalla kirkumisella säestettynä?
Toisin kuin lehtijuttujen perusteella olisi voinut kuvitella, oppilaat ottavat tilanteen yllättävänkin chillisti. Heidän kommenttinsa ovat enimmäkseen jopa ihan aiheellisia. Sävy on toki osittain alatyylinen, mutta olosuhteet huomioiden en kauheasti heitä siitä moittisi. Vastaavan reaktion saisi todennäköisesti useimmilta yläkouluryhmiltä ja ihan aikuisiltakin ihmisiltä.
Videon perusteella mikään ei viittaa siihen, että ryhmä olisi erityisen hankala hallittava. Oma veikkaukseni on, että opettaja on vanhan koulukunnan opettaja, joka on yrittänyt luoda auktoriteettiaan puuttumalla kutakuinkin kaikkeen mahdolliseen. Kun opettaja juoksee jokaisen näkemänsä kännykän perässä, ei opettaja silloin hallitse tilannetta, vaan oppilaat hallitsevat. Kun opettaja puuttuu jokaiseen päähän unohtuneeseen pipoon, voivat oppilaat pistää melkoisen sirkuksen pystyyn veivaamalla pipoja edestakas päähän ja pois. Kun opettaja näkee oppilaat vihollisena, näkevät oppilaat myös opettajan vihollisena.
Joidenkin ihmisten mielestä kurin löystyminen johtuu siitä, ettei opettajalla ole entisen kaltaista kurinpitokeinovalikoimaa käytössään. Voi olla, että karttakepillä saisi työrauhan palautettua, mutta voi vain kuvitella, mitä kaikkea muuta vahinkoa sillä saadaan aikaiseksi. Jos koulussa opetetaan, että väkivalta on ratkaisu konflikteihin, niin totta kai oppilaat oppivat ratkomaan konflikteja väkivallalla.
Ylipäätään minua häiritsee kaikki keskustelu, jossa pohditaan, mitä keinoja opettajalla on käytössään ongelmatilanteissa. Keskustelussa ruokitaan vastenmielistä "opettaja vastaan oppilaat" -ajattelua. Samalla luodaan mielikuvaa nuorista, jotka eivät osaa käyttäytyä. Ihan oikeasti ihmiset hei, meillä täällä Suomessa on ihan törkeän fiksuja nuoria, jotka käyttäytyvät todennäköisesti paremmin kuin yksikään nuorten sukupolvi ennen heitä.
Fiksuus tarkoittaa myös sitä, etteivät nuoret enää alistu karttakepillä hutkittaviksi, vaan osaavat pitää puolensa. Se tarkoittaa sitä, etteivät he hyväksy heihin kohdistuvaa aliarviointia. Se tarkoittaa myös sitä, että eivät nuoret hankaliksi heittäydy ilman syytä. Voi olla, että heidän tapansa toimia ei ole aina natsiopen mielen mukainen, mutta ei oppilaan tehtävä olekaan mielistellä opettajaa, vaan etsiä omaa identiteettiään, tutkia, kasvaa, kyseenalaistaa ja vähän kapinoida siinä samalla.
Olen opettanut sijaisjaksojeni aikana tuhansia nuoria ja oikeasti hankalat nuoret voin laskea yhden käden sormilla. Omina kouluaikoinani ihmettelin, miksi jotkut opettajat ja erityisesti rehtori tuntuivat olevan aina hyvää pataa kaikkein pahimpien huligaanien kanssa. Enää en ihmettele. Harvassa ovat ne nuoret, jotka ovat hankalia silloin, kun heistä välitetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti