Koronaa levitetään 5G-matkapuhelinverkkojen avulla, jotta ihmisiin voitaisiin asentaa rokotteiden avulla mikrosiruja! Jokainen täysijärkinen ihminen ymmärtää väitteen älyttömyyden. Koronaan liittyy kuitenkin paljon myös sellaisia varsin yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä, joiden totuuspohja on ainakin jossain määrin kyseenalainen.
Tässä kirjoituksessa tuon esille 7 koronamyyttiä Suomesta. Tarkastelen myyttien paikkansapitävyyttä käyttäen sitä osaamista, jota minulla on esimerkiksi ennustamisen, mallintamisen, todennäköisyyslaskennan, tilastollisen analyysin, riskianalyysin ja päätöksenteon osalta. Käytän tukena sitä tietoa ja niitä väitteitä, joita suomalainen valtamedia ja sen haastattelemat eri alojen asiantuntijat ovat Suomen koronatoimiin liittyen esille tuoneet. Moni yleisesti hyväksytty väite on intuitiivisesti järkevä, mutta ei välttämättä kestä tarkempaa tarkastelua.
Myytti #1: Koronalinjauksia pohtivat alan parhaat asiantuntijat.
Terveyteen liittyvään uhkaan liittyen ihminen luonnollisesti lähtee ensimmäisenä kysymään apua lääkäriltä. Julkisuudessa koronatoimien tehokkuutta arvioivatkin usein erilaiset infektiolääkärit ja muut lääkärit. Vähemmän on näkynyt epidemiologeja (paitsi Mika Salminen ehkä jossain määrin). Hieman yksinkertaistetusti voisi sanoa, että lääkäri osaa arvioida taudin etenemistä ihmisessä, kun taas epidemiologi osaa arvioida taudin etenemistä väestössä. Kun epidemia alkoi levitä keväällä Suomessa, THL pyysi konsulttiapua Turun yliopistosta taudin leviämisen ennustamisessa ja mallintamisessa. Miksikö? Koska ennustaminen ja mallintaminen ovat kokonaan omat tieteenalansa.
Television jalkapalloasiantuntijat tuntevat lajin, joukkueet ja pelaajat läpikotaisin ja osaavat hyvin ennakoida pelin dynamiikkaa. Kun heitä pyydetään ennustamaan pelin lopputulosta tai siihen liittyviä todennäköisyyksiä, arviot ovat kuitenkin lähes aina pahasti virheellisiä. Vastaava ilmiö on havaittu laajemminkin. Alan asiantuntija usein häviää ennusteiden tekemisessä ennustamisen asiantuntijalle, jolla on riittävästi dataa käytettävissään, vaikka ennusteet liittyisivät suoraan asiantuntijan omaan alaan eikä ennustaja tuntisi alaa kuin pintapuolisesti.
Asiantuntemus ja hyvä päätöksentekokyky eivät myöskään ole synonyymejä. Parhaiden mahdollisten päätösten tekemiseen koronan torjunnassa ei riitä pelkkä lääketieteen asiantuntemus. Tarvitaan myös ammattitaitoa ennustamisessa, päätöksenteossa ja dynaamisten prosessien hallitsemisessa. Psykologi voi arvioida ihmisten suhtautumista rajoituksiin ja sitä kautta rajoitusten tehokkuutta. Viestinnän asiantuntija puolestaan voi arvioida, millä tavalla tarvittavat toimet voitaisiin muotoilla helposti viestittäväksi kokonaisuudeksi.
Kun syksyllä koronatoimia siirrettiin alueiden vastuulle, asiantuntijatahoina alkoivat toimia paikalliset sairaanhoitopiirit. En mitenkään jaksa uskoa, että suomalaisista sairaanhoitopiireistä löytyy niin kattavaa osaamista kuin olen edellä peräänkuuluttanut. Siksi kuntien on myös itse arvioitava käyttämiensä asiantuntijoiden luotettavuutta. Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut alueita ottamaan kiihdytysvaiheessa niin järeät rajoitukset käyttöön, että alueella palattaisiin pikaisesti takaisin perusvaiheeseen. Jos paikallisen terveysviranomaisen suositusten noudattaminen on johtanut leviämisvaiheeseen ajautumiseen, on perustelua vakavasti harkita, onko käytetty terveysviranomainen sellainen luotettava taho, jonka päätösten varaan kunnan ja kuntalaisten hengen ja terveyden voi laskea. Ruotsissa maan johtava terveysviranomainen Anders Tegnell jouduttiin siirtämään päätöksenteosta sivuun, kun hänen korona-arvionsa osoittautuivat toistuvasti vääriksi, mistä päästäänkin seuraavaan myyttiin.
Myytti #2: Viranomaisten päätöksiin voi luottaa ja niitä kannattaa noudattaa.
Suomessa on perinteisesti korkea luottamus viranomaisiin ja he myös keskimäärin ansaitevat kaiken sen luottamuksen. On kuitenkin muistettava, että viranomaisetkin ovat vain ihmisiä. Päätöksiin voivat vaikuttaa viranomaisen omat asenteet, mielikuvat ja esimerkiksi poliittinen ohjaus, minkä seurauksena viranomainen päätös voi olla yksinkertaisesti väärä ja jopa vaarallinen.
Itse sain kokea tämän asepalvelusta suorittaessani. Sairastuin parin viikon palveluksen jälkeen keuhkokuumeeseen ja päädyin vuodepotilaaksi kasarmin sairaalaan. Kasarmilla puhkesi laaja epidemia ja väliaikaisia hoitotiloja jouduttiin ottamaan käyttöön. Kun tilat alkoivat käydä ahtaaksi, lääkäri tuli ilmoittamaan minulle, että olenkin terve. Parin päivän kevennetyn palveluksen jälkeen edessä olisi ollut muutaman kilometrin aamulenkki 10 asteen pakkasessa. En missään tapauksessa ollut terve, mutta epidemiatilanteen takia lääkäriin pääsyä oli rajoitettu. Jouduin keskeyttämään palveluksen ja siirtymään siviilipalvelukseen. Olin kotona sänkypotilaana pari viikkoa vielä tästä eteenpäin.
Tässä tapauksessa lääkärin tekemään päätökseen vaikutti yleinen epidemiatilanne. Päätös saattoi olla kokonaisedun mukainen, mutta yksilön kannalta se oli kohtuuton. Yksilölle oma henki on äärettömän arvokas, mutta yhteiskunnalle se on yksi hyttysen pieru. Yhteiskunnan edun mukaiset päätökset voivat olla yksilön kannalta täysin kohtuuttomia. Totalitaarisissa yhteiskunnissa tämä on viety äärimmilleen. Yksilö on olemassa vain ja ainoastaan yhteiskuntaa varten. Hyödyttömät yksilöt eliminoidaan.
Tästä syystä länsimaissa ihmisille on turvattu perusoikeuksia, joita ei saa rikkoa. Koronarajoituksia pohdittaessa tämä näkökulma on kuitenkin jäänyt taka-alalle. Yhteiskunnasta on tullut ihmistä suurempi hyvä, jonka etu ajaa ihmisen oman edun edelle. Tällainen ajattelu voi kuitenkin asettaa esimerkiksi palvelu-, hoito- ja opetusalojen henkilökunnan kohtuuttoman tautiriskin kohteeksi. Kuinka monta bussikuskia, sairaanhoitajaa ja opettajaa olemme valmiita uhraamaan yhteisen hyvän alttarille?
Myytti #3: Kukaan ei voi varmasti tietää, mitä kannattaa tehdä.
Kun keskustelu viranomaisten päätöksistä alkaa kuumentua, tilannetta pyritään rauhoittamaan muistuttamalla, että asiantuntijatkin ovat erimielisiä oikeista ratkaisuista. Koronan torjunta ikään kuin rinnastetaan normaaliin poliittiseen dialogiin. Politiikassa ihmisillä on erilaisia tavoitteita ja luonnollisesti siksi myös vaadittavista toimenpiteistä syntyy erimielisyyttä. Koronan torjunnassa tavoite lienee kuitenkin kaikilla sama, paluu normaaliin mahdollisimman vähin vaurioin. Koronan käyttäytyminen on myös huomattavasti paremmin ennustettavissa kuin esimerkiksi suurvallan ulkopolitiikka.
Asiantuntijoiden erimielisyys Suomessa johtuu suurelta osin myytissä #1 kuvaamistani ongelmista. Kansainvälisen terveysjärjestön WHO:n ja muiden maailman huippuasiantuntijoiden linja koronan torjunnassa on kuitenkin ollut yhtenäinen alusta lähtien. Korona on torjuttava nopeasti tehokkaita rajoitustoimia käyttämällä. Rajoitustoimet tulee asettaa ajoissa eikä niitä saa purkaa liian nopeasti. Tämä on myös talouden kannalta paras ratkaisu.
Miksi näin ei sitten toimita? Euroopassa ihmisen perusoikeuksia arvostetaan suuresti. Suomessakin useimpia rajoitustoimia voidaan asettaa vasta sitten, kun niitä on pakko asettaa. Silloin kun niitä kannattaisi asettaa, niitä ei vielä voi asettaa. Tämä johtaa käytännössä laumasuojastrategiaan, annetaan taudin kulkea "hallitusti" väestön läpi.
Suomessa hallitus on onneksi tehnyt eri lakeihin korjauksia tilanteen helpottamiseksi. Ajatus rajoitustoimien asettamisesta vasta sitten, kun ne on aivan pakko asettaa, on kuitenkin näkynyt syksyn aikana hitaana reagointina ja ylivarovaisuutena esimerkiksi pääkaupunkiseudun ja Päijät-Hämeen rajoitustoimista päätettäessä.
Tavallisen kansalaisen silmissä koronan torjunta on kuin pokerin peluuta. Oikeita päätöksiä on käytännössä mahdotonta tietää etukäteen ja teet niin tai näin, niin se voi mennä väärin päin. Pokeria ammatikseen pelaava kuitenkin ymmärtää pelin dynamiikan ja lainalaisuudet. Toki epätäydellisen informaation pelissä lopputuloksiin liittyy epävarmuutta, mutta peliä voidaan silti analysoida ja optimaalinen strategia voidaan määrittää hyvin tarkasti. Koronasta on jo valtavasti dataa käytettävissä maailmanlaajuisesti ja lisää dataa voidaan kerätä nopeasti esimerkiksi satunnaistestaamalla ihmisiä. Epävarmuuden keskellä ei tule turvautua teenlehdistä ja kahvinpuruista ennustamiseen. Tehokkaita ja tarkkoja työkaluja epävarmuuden keskellä navigointiin löytyy esimerkiksi todennäköisyyslaskennan puolelta bayesiläisestä analyysistä.
Myytti #4: Koronan torjunnassa pitää valita terveyden ja talouden väliltä.
Keväällä Suomessa jahkailtiin varsin pitkään rajoitustoimien käyttämisen kanssa, vaikka muun Euroopan tilanne oli tiedossa. Yhdenkin päivän lockdownin taloudellisia vaikutuksia kauhisteltiin mediassa. Nopeampi reagointi olisi hidastanut viruksen leviämistä ja sitä kautta vähentänyt vakavan epidemian riskiä. Se olisi myös antanut lisää aikaa päätöksentekoon ja tiedon keräämiseen. Rajoituksia jouduttiinkin sitten lopulta lätkimään pikavauhtia paniikkinappula pohjassa.
Ajatus terveyden ja talouden vastakkainasettelusta on vellonut ihmisten mielissä siitä lähtien. Käytännössä terveys ja talous kulkevat kuitenkin käsi kädessä. Terveyden suojeleminen suojelee myös taloutta. Mitä pidempään rajoitustoimien kanssa jahkaillaan, sitä järeämpiä ja pitkäaikaisempia rajoitustoimia joudutaan lopulta käyttämään. Jos epidemian annetaan riehua vapaasti, ihmiset eivät uskalla liikkua ja kuluttaa normaaliin tapaan, jolloin menevät sekä terveys että talous. Ruotsi on kevyistä koronarajoituksista huolimatta samassa suossa muun Euroopan kanssa, kun taas tiukempia rajoituksia käyttäneet Aasian maat, Australia ja Uusi-Seelanti ovat jo lähes normaalioloissa.
Myytti #5: Korona saadaan torjuttua kasvomaskeilla, turvaväleillä ja hyvällä hygienialla.
Jokaisessa koronainfossa suomalaisia muistutetaan nykyään kyllästymiseen asti kasvomaskeista, turvaväleistä ja hyvästä hygieniasta. Moni luottaa siihen, että näillä keinoilla korona saadaan torjuttua. Tiettävästi yksikään maa maailmassa ei ole tässä onnistunut. Ympäri Eurooppaa on kuljettu keväästä lähtien maskit päässä, mutta koronavirus on tästä viisveisannut. Kohti taivasta osoittaneet tartuntakäyrät on saatu taittumaan vasta lähes täydellisellä yhteiskunnan sulkemisella.
Tutkimusten mukaan kasvomaskit vähentävät tartuntariskiä, mutta eivät poista sitä läheskään kokonaan. Jos altistuksia edelleen tapahtuu liikaa suhteessa tartunnan todennäköisyyteen altistustilanteessa, tartuntakäyrät lähtevät nousuun. Edellä mainituilla keinoilla toki nousua voidaan hidastaa ja se voidaan kääntää laskuksi kevyemmillä rajoituksilla kuin ilman maskeja. Ihmisten sosiaalisia kontakteja vähentävät suositukset ja rajoitukset ovat kuitenkin välttämättömiä koronan torjumisessa.
Myytti #6: Lapset ja nuoret levittävät koronaa vain vähän.
Jonkin tutkimuksen mukaan Suomessa "vain" yksi sadasta koulussa altistuneesta oppilaasta on itse saanut tartunnan. Lasten tartuntariskiä pidetään eri puheenvuoroissa toistuvasti pienenä ja kerrotaan, että suurin osa tartunnoista tapahtuu perheiden sisällä. Perheiden sisäiset tartunnat ovat kuitenkin koronan torjuntastrategian kannalta melko yhdentekeviä, koska perheitä ei voida sulkea. Toki perheissä voidaan joillakin toimilla vähentää tartuntariskiä, mutta nämä keinot ovat käytännössä rajalliset.
HUS:n koronainfossa marraskuun lopulla esiteltiin yllä oleva kaavio. Kaaviossa oppilaitosten osuus todetuista tartuntalähteistä on silmämääräisesti arvioituna vajaat 5 %. Tämä kuulostaa melko pieneltä määrältä, mutta jos laskuista jätetään pois perheen sisäiset ja lähteeltään epäselväksi jääneet tartunnat, oppilaitokset ovat työn ja harrastusten ohella yksi keskeinen tartuntalähde.
Koulujen tartuntamääristä puhuttaessa on aina muistettava, että puhutaan vain todetuista tartunnoista. Lapset ja nuoret sairastavat koronan usein oireettomana, mutta voivat silti tartuttaa muita. Eikä oireettomia lapsia ja nuoria yleensä testata. Todellinen tartuntojen määrä kouluissa on todennäköisesti moninkertainen virallisesti todettuun määrään verrattuna. Tämä suhde olisi helppo selvittää esimerkiksi satunnaistestaamalla lapsia ja nuoria. Esimerkiksi Vantaalla 400 oppilaan massatestauksessa löytyi useita piilotartuntoja. Koulujen tarkan roolin selvittäminen epidemian moottorina olisi aivan ensiarvoisen tärkeää, kun arvioidaan esimerkiksi etäopetukseen siirtymisen tarvetta. Kuitenkaan näin ei laajamittaisesti tehdä.
Miksi näin ei sitten tehdä? Julkisuudessa on toistuvasti korostettu lähiopetuksen jatkumisen tärkeyttä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta. Kielteiset uutiset koulujen koronaturvallisuudesta voisivat ruokkia pelkoa, joka vaikuttaisi kielteisesti koulunkäyntiin. Tästä syystä monet kaupungit eivät myöskään avoimesti kerro kaikista kouluissa havaituista koronatartunnoista. Tällaista vähättelystrategiaa voidaan käyttää myös muissa tilanteissa. Jos esimerkiksi lääkkeet olisivat syystä tai toisesta loppumassa, viranomaisen on vakuuteltava lääkkeiden riittävyyttä valtavan lääkehamstrauksen välttämiseksi.
Siinä suhteessa koronaviestintä koulujen suhteen on strategisesti tavallaan loogista, mutta koronan torjunnan kannalta se johtaa ikävään lopputulokseen.
Myytti #7: Etäopetus on lapsille ja nuorille huonompi vaihtoehto kuin lähiopetus.
Kevään etäopetusjakson jälkeen kerrottiin, miten merkittävällä määrällä lapsia oli ollut vaikeuksia etäkoulussa selviytymisen kanssa. Kerrottiin lukuja koulupudokkaista ja vedottiin päättäjiin, että lähiopetus on lapselle huomattavasti parempi vaihtoehto kuin etäopetus. Tämä on varmasti totta - normaalioloissa.
Etäkoulun kritiikissä oli usein se ongelma, että etäopetusta verrattiin normaaliajan lähiopetukseen. Lähiopetus normaalioloissa ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mahdollista. Varsinkin peruskoulun puolella opetukseen käytettävästä ajasta osa kuluu erilaisiin koronatoimiin. Poissaoloja on karanteenien ja pienten flunssaoireiden takia selvästi tavallista enemmän. Koska opettajilla ei ole useimmiten velvoitetta antaa samanaikaisesti sekä lähi- että etäopetusta, poissaolijat jäävät usein kokonaan ilman opetusta. Korona-ajan lähiopetuksesta etäopetukseen siirtymisestä on siksi huomattavasti vähemmän haittaa kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää ja siksi kynnys etäopetukseen siirtymiselle tulisi olla huomattavasti nykyistä matalampi. Etäopetus ei tarkoita opetuksen loppumista.
Keväällä lisääntyneet lastensuojeluilmoitukset ja mielenterveysongelmat on myös aika suoraan kaadettu etäopetuksesta johtuviksi. On kuitenkin hyvin vaikea erottaa toisistaan, mikä osa ongelmista on todella etäopetuksen aiheuttamaa ja mikä osa yleisen koronatilanteen ja siihen liittyvien muiden rajoitusten aiheuttamaa. Ongelmien yksioikoinen vierittäminen etäopetuksesta johtuviksi on tilastoilla valehtelua. Tällä logiikalla 10 viikkoa pitkä kesäloma olisi jokavuotinen kansallinen katastrofi.
Bonusmyytti: Koronataudin pitkäaikaiset vaikutukset.
Bonusmyytin ongelma ei ole virheellinen tieto vaan tiedon puute. Koronaviruksen aiheuttama tauti kohtelee ihmisiä kovin eri tavoin. Toisille lähes oireeton tauti on toisille jopa tappava. Monet koronasta toipuneet henkilöt ovat kertoneet, miten jälkioireet ovat kestäneet jopa kuukausia ja alentaneet työkykyä merkittävästi. Luonnollisesti vielä ei voida varmasti tietää, miten pitkäaikaisia tai pysyviä nämä haitat ovat. Jos koronaviruksen annetaan levitä laajasti väestöön, niin kansanterveydellinen lasku voi kuitenkin olla pitkä ja kallis. Erityisen kallis tämä lasku on, jos koronatauti alentaa pysyvästi lasten ja nuorten työkykyä. Onko meillä varaa tällaiseen kokeiluun?
Disclaimer:
Olen arvioinut myyttejä median kautta välittyneen kuvan avulla. Voi olla, että joltakin osin tilanne on toinen kuin millaisen kuvan median kautta on saanut. Viranomaisviestinnässä pyritään esittämään asiat selkeästi ja kansantajuisesti. Tällöin esitetyt perustelut voivat olla selvästi huonompia kuin todellisuudessa päätösten taustalla olevat perustelut. Kyse on siis viestinnällisestä ongelmasta. Kansalaisella on oltava mahdollisuus arvioida niitä perusteita, joilla päätös on tehty.
Voi myös olla, että koronasta selvitetään kevyemmillä toimilla kuin mitä olen tässä kirjoituksessa peräänkuuluttanut. Se ei kuitenkaan välttämättä tee tehdyistä päätöksistä oikeita. Jos ajan moottoritiellä kahtasataa eikä onnettomuutta tapahdu, niin oliko nopeusrajoitus turha? Jokaisen viranomaisen Suomessa on toimittava vastuullisesti ja päätöksillään suojattava kansalaisten terveyttä. Ilman terveyttä meillä ei ole mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti